Pohjoismainen jumbofinaali
Suomi majailee Fifa-rankingissa sijalla 46. Hiukan yllättäen Norja on Suomen alapuolella 51:nä. Kun Ruotsi ja Tanska ovat tapansa mukaan Suomen yläpuolella ja Islanti elää jalkapalloilullista kukoistuskautta, on Suomen ja Norjan maaottelu Oslossa Pohjoismainen jumbofinaali.
Suomi nuolee vielä haavojaan muutaman päivän takaisesta Puola-katastrofista, jonka jälkeisissä pelaajahaastatteluissa sana ”häpeä” toistui usean pelaajan suusta. Ottelua värittivät erityisesti runsaat puolustuspelaamisen sijoittumis- ja reagointivirheet, joihin päävalmentaja Backe haastatteluissaan lupasi parannusta. Backen kolmen harjoitusottelun yhteimaalit ovat 0-9. Ja kun tulokset vielä ovat tulleet varsin noloilla esiintymisillä, tahtoo ruotsalaisvalmentaja varmasti kiillottaa kilpeään heikohkoa Norjaa vastaan. Poissaolijoita ovat edelleen Niklas Moisander ja Markus Halsti.
Norjan maajoukkuejalkapallo on pyristelemässä ylös jonkinasteisesta kriisistä. 1990-luvulla huippukauttaan elänyt joukkue kävi parhaimmillaan vuoden 1995 Fifa-rankingissa sijalla 2. Pohjaa etsittiin vuonna 2014, kun ranking oli alimmillaan 76. Vielä vuonna 2015:kin järjestysluku oli heikoimmillaan 70.
Vaikka Norjan pelaajat ovat seurastatukseltaan askeleen edellä Suomea, ainoatakaan supertähteä joukkueeseen ei mahdu. Vasta 17-vuotiaasta Real Madrid Castillan Martin Ødegaarista sellaista tosin odotetaan. Joukkueena Norjaa pidetään erityisesti organisoidusti ja kurinalaisesti puolustavana maana, jonka ongelma on maalinteko. Harjoitusottelu Suomea vastaan ei ennusta suurta helpotusta. Norjan pelaajistosta on loukkaantumisen vuoksi poissa kahdeksan viimeisen vuoden aikana maajoukkueessa esiintynyttä pelaajaa, joista viisi on hyökkääjiä.
Norjan joukkuetta on valmentanut syyskuusta 2013 maan oma poika Per-Mathias Høgmo, jonka aiempi historia valmentajana rajoittuu pikaista Ruotsin visiittiä lukuun ottamatta Norjan liigaan ja maan nuorisomaajoukkueisiin. Valmentajan voittoprosentti miesten maajoukkueen peräsimessä on alle 27.
EURO 2016 karsinnat eivät menneet joukkueelta huonosti, jos nyt eivät tarpeeksi hyvinkään. Norja selvisi omassa lohkossaan kolmanneksi ja jäi vain pisteen kakkoseksi tulleesta Kroatiasta. Italia voitti lohkon. Jatkokarsinnoissa Unkari lopetti Norjan pyristelyn yhteistuloksella 3-1. Viimeaikaiset otteetkaan eivät ole hurmanneet. Norja nuhjasi Tallinnassa muutama päivä sitten 0-0 tasapelin Viroa vastaan. Lopputulosta ei voida pitää yhtä surkeana kuin Suomen 5-0 tappio Puolalle, mutta ei tulos missään nimessä myöskään tyydytä. Kritiikki valmentajaa kohtaan on alkanut kasautua.
Vastakkain on siis kaksi viimeisimmissä esiintymisissään surkeasti suorittanutta joukkuetta, jotka panostavat puolustamiseen eivätkä osaa tehdä maaleja. Molemmat joukkueet kaipaavat kipeästi itsetunnon kohotusta eikä kumpikaan valmentajista halua olla Pohjoismaiden huonoimman maajoukkueen päävalmentaja. Vaikka kyseessä on ”pelkkä” harjoitusottelu, panokset ovat henkisellä puolella tavanomaista suuremmat. Kumpikaan ei halua ainakaan hävitä.
Suomi tukkii 5-3-2:lla puolustuksen aukkoja
Backen tavoite ottelussa on erityisesti saada Puola-ottelussa vuotanut puolustus pitämään. Norjaa vastaan liian isoksi venyneitä välejä lähetään tukkimaan kolmella keskuspuolustajalla. Suomen puolustusryhmitys asettuu muotoon 5-3-2. Ratkaisu vaikuttaa pätevältä lääkkeeltä ongelmiin.
Norja hyökkää hyvin samankaltaisella ajatuksella, jolla Puola Suomen kaatoi. Tilaa haetaaan nopeilla puolenvaihdoilla laidoilta. Ylivoimaa laidoille pyritäään luomaan puolustajien nousuilla. Laitahyökkääjät kaventavat tilaisuuden tullen maalin eteen. Hyökkäyspelaaminen ei ole lähellekään Puolan tasoa. Puolustussuuntaan Norja asettuu tiiviiseen 4-4-2 tai 4-1-4-1 ryhmitykseen.
Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi…
Suomen puolustus toimii. Puolenvaihtoihin ehditään ajoissa. Välit pysyvät sopivina. Juoksut seurataan. Tukeminen, tuplaaminen ja paikkaaminen näyttävät ammattimaisilta. Keskitykset peitetään ja puretaan luotettavasti. Keskikentän kolmikko liikkuu huomattavan aktiivisesti painopisteen mukaan. Hyökkääjät osallistuvat puolustukseen. Norja vaikuttaa aseettomalta. Kaikki näyttää Suomen kannalta hyvältä.
Pelikellossa on 20.45, kun viiden linja onnahtaa. Arkivuo ja Lod pelaavat kaksi vastaan kaksi tilannetta Suomen vasemmassa laidassa. Moren on sopivalla etäisyydellä tukemassa. Norjan vastakkaisen laidan laitahyökkääjä Berisha siirtyy oikealle rakentamaan ylivoimaa. Suomalaiset kommunikoivat hyvin ja Sparv merkkaa Berishan. Todellinen vaaran hetki on 20.49. Moren pudottaa tarpeettomasti Arajuuren viereen maalin eteen. Berisha vetää Sparvin ylemmäksi keskikentälle. Eladbellaoui luikahtaa Arkivuon ja maalin väliin. Tilanne päättyy siihen, että Lod vetää pidemmän korren Ødegaardia vastaan, syöttöä tyhjään tilaan ei koskaan tule ja vaara raukeaa. Tilanne osoittaa kuitenkin sen, ettei Suomen pelaaminen viiden linjassa ole lähellekään erehtymätöntä ja pienet virheet avaavat suuren tilan.
1-0
Norjan ensimmäinen maali 57. minuutilla muistuttaa nolottavan paljon Puolan ensimmäistä pari päivää aiemmin. Suomen pelaajat ja ryhmitys ovat eri, mutta pelaajien roolit ja virheet lähes identtiset.
Puolaa vastaan Hetemaj pyrki väärällä kentän alueella yli-innokkaasti riistoon, epäonnistui, pelasi itsensä ulos ja jätti Suomen vasemman laidan vaille tukea. Nyt saman tekee Raitala. Puolaa vastaan Uronen ei saanut estettyä keskitystä. Nyt Laitaa peittämään irtoaa Moren. Lopputulos on sama. Puolaa vastaan pallo laitettiin häkkiin rangaistuspilkun kohdalta, keskuspuolustuksen edestä. Vaikka tällä kertaa maali syntyy pystyjuoksujen jälkeen takatolpalta, toppareiden takaa, on kyseessä pohjimmiltaan samankaltainen virhe: Suomen maalilla on vastustajan kolme vastaan kaksi ylivoima ja merkkaamaton pelaaja, joka saa täysin vapaasti laittaa pallon verkon perukoille. Maalin tekee lopulta vaihtomies Berget. Osuma on erityisen kiusallinen, koska Backe otti kolmen topparin järjestelmän käyttöön juuri estääkseen tällaisten tilanteiden synnyn.
Suomi prässää organisoidusti
Syvällä makaavan 5-3-2 puolustusryhmityksen ja keskitysten peittämisen lisäksi oli Backen fläppitaululla selvästi käsitelty myös joukkueprässiä. Suomen prässipelaaminen oli rohkeampaa ja organisoidumpaa kuin Puolaa vastaan.
Suomi pyrki ohjaamaan pelin laitoihin jo ylhäällä, peittämään puolenvaihdot ja riistämään pallon heti, kun toppari syötti pallon eteenpäin. Kun Puolaa vastaan paineen luominen jäi enimmäkseen yhden tai kahden pelaajan tehtäväksi, Oslossa aktiiviseen prässiin ylhäällä osallistui parhaimmillaan kuusikin pelaajaa.
Yllä olevassa kuvassa Pukki on juuri pakottanut poikittaisen syötön Strandbergilta Hovlandille. Eremenko peittää syöttölinjan keskelle Skjelbredille ja ohjaa syötön laitaan joko Nordveitille tai Elabdellaouille. Hetemaj on tulossa merkkaamaan Skjelbredin ja Lod Nordveitin. Sparv jää tukemaan paria metriä alemmaksi. Kuvan ulkopuolella, Elabdellaouin takana on Raitala. Hovland syöttää Nordveitille ja Lod iskee kiinni. Pallo karkaa Norjan sivurajaksi, mutta tilanne on mainio esimerkki Suomen mietitystä, aktiivisesta ja parhaimmillaan erinomaisesti toimineesta prässipelaamisesta.
Pallollisena sovelletaan
Tulosten perusteella kuulostaa uskomattomalta, että Backe on lähtenyt rakentamaan Suomen peliä tiiviin puolustuksen kautta, ja että juuri puolustaminen on ollut ensimmäisten harjoituspelien pääteema. Se on pelejä katsoneille toki selvää, että pallollisen pelaamisen organisointi ja harjoittelu ovat jääneet vähälle huomiolle.
Sen verran tiedämme, että Backen ajatus on hyökätä nopeasti ja terävästi vastaan. Tiki-taka on kirosana ja lyhyt syöttö on vain epäonnistunut pitkä syöttö. Backen ideologia ja pitkien hyökkäysten harjoittelemattomuus näkyi raadollisesti joukkueen organisoitumattomuutena silloin, kun Suomella oli pallo ja Norja ehti ryhmittyä puolustukseen. Minkäänlaisia malleja pelin rakentamiseen tai murtautumiseen ei Suomella näyttänyt olevan. Joukkue koetti soveltaa. Yksittäiset yritykset perustuivat Roman oivalluksiin, peliälyyn ja yksilösuorituksiin. Harmiksemme se ei riitä. Syötön toisessakin päässä täytyy olla pelaaja. Harvoin edes yksittäiset juoksut synnyttävät maalipaikkoja vaan tilanteiden rakentamiseksi tarvitaan 3-4 pelaajan synkronoituja liikkeitä. Jos tilaa ei ole, sitä täytyy luoda.
Pallollisen pelaamisen taktiset puutteet esiintyivät karkeina myös pelin avaamisessa. Yksikään kolmesta kentällä olleesta topparista ei ole erityisen hyvä avaamaan peliä. Se ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Moisanderin pelaaminen tuskin olisi merkittävästi muuttanut tilannetta. Kolme keskuspuolustajaa on yksinkertaisesti pelinavaamisessa liikaa, ellei edes valmentaja tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä.
Peliä avatessa Suomi levitti Morenin ja Toivion noin rangaistusalueen leveydelle. Arajuuri jäi alemmaksi keskelle. Arajuuri oli peliä avattaessa täysin turha. Saman varmistavan ja kierrätävän roolin pelaa tavanomaisesti maalivahti. Yksi pelaaja omalla maalilla on yksi pelaaja vähemmän jossain muualla. Norjaa vastaan tätä pelaajaa olisi tarvittu luomaan pelinavaamiselle tilaa ja vaihtoehtoja keskikentälle.
Norja tyytyi pelaamaan keskikentän tukkoon ja odottamaan Suomen virhettä. Pahimmillaan Norjan ylimmän pelaajan ja Suomen maalin välissä oli maalivahti ja viisi kenttäpelaajaa, jotka siirtelivät palloa keskenään. Reittiä ylöspäin ei ollut. Suomi avasikin peliä erityisen paljon pitkillä, usein osoitteettomilla roiskaisuilla.
Eräs tapa ratkaista tilanne jatkossa on nostaa yksi kolmesta topparista kahden muun yläpuolelle avaamaan peliä. Suomen järjestelmässä tätä roolia on pelannut keskikenttäpelaajista Sparv tai Roman. Tuo tehtävä voisi sopia Moisanderille, jolloin kolmen topparin käyttämisestä ei tarvitse luopua, mutta samalla pelinavauksessa pystytään säilyttämään kenttätasapaino. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ei pilata Hasselta tämän enempää oivaltamisen iloa.
2-0
Backe laittaa Kaikki Pelaa -hengessä toiseksi puoliajaksi Suomen maalia vartioimaan kolmosvahti Jesse Jorosen. Joronen on jäänyt seurapeleissä vähälle peliajalle ja pelaaminen on hermostunutta. Erityisesti maalivahdin potkut päätyvät täysin ennalta arvaamattomiin paikkoihin. Onko kyseessä heikko jalalla pelaaminen, hermoilu vai onneton kentän kunto? Oli mikä tahansa, joukkue saa muutamankin varoituksen maalivahdin jalalla pelaamisen vaikeuksista.
Ottelu lähenee loppuaan eikä Suomen pelinavaaminen edelleenkään toimi. Palloa siirrellään prässin edessä sivuttaissyötöin mieheltä toiselle. Suomi kerjää ongelmia. Hetemaj joutuu paineen alla antamaan pallon Toiviolle vaihtoehdottomaan paikkaan. Toivio pudottaa Joroselle, jonka kova kosketus kimpoaa liian pitkälle. Vaihtomies Johansen kirmaa tuoreilla jaloillaan kiinni palloon ja viimeistelee Norjan toisen maalin. Kohtalo tanssii pirunpolkkaa Jorosen ja Suomen maajoukkueen itsetunnon rippeillä.
Jälkikäteen on helppoa sanoa, että Jorosen peluuttaminen oli Backelta virhe. Joukkueella riittää harjoiteltavia asioita eikä untuvikko maalivahti ainakaan helpota puolustuksen rutiinien omaksumista. On lisäksi epätodennäköistä, että Suomi tulee vähään aikaan tarvitsemaan kolmosvahtia. Jos sellaiseen tilanteeseen kuitenkin jouduttaisiin, nykyisellä seurastatuksella ja pelimäärillä veskari ei välttämättä edes ole Joronen. Kokemus on luonnollisesti maalivahdille tärkeää, mutta tämä kokemus tuskin oli Joroselle matkan arvoinen.