RoPS 2-HJK 2: vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko rahalla

RoPS:n kohdalla puhuttiin ennen kauden alkua paljon ydinpelaajien, Mostagh Yaghoubin ja Faith Friday Obilorin poistumisesta keskisektorilta. Kun vielä elintärkeä Antti Okkonen kärsii pitkästä loukkaantumisesta, ovat puheet RoPS:n tulevasta kaudesta kääntyneet mediassa mollivoittoisiksi. Rohkeimmat toivovat päävalmentaja Malisen vetävän kanin hatusta, vaikka uusien pelaajien ei uskota olevan lähteneiden veroisia.

Joukkuepelaamisen keskeneräisyys on näkynyt. Ensimmäisessä ottelussa PK-35:tä vastaan RoPS:n sensaatiomaista nousua 3-0 tappioasemasta 3-4 voittoon avitti kotijoukkueen onneton koheltaminen johtoasemassa. Jos RoPS oli hiukan sekaisin, oli PK-35 johtoasemassa kuin avohoitopotilas vahvassa lääkityksessä. Toisessa pelissä HJK tappiosta sisuuntunut IFK Mariehamn kaatoi energisesti esiintyneen Rovaniemen kotikentällään 1-0. Saarelaisten pieni kotikenttä palveli kotijoukkueen ihailtavan hyvin organisoitua, tiivisti puolustavaa pelitapaa. Maarianhamina on jokaiselle vierailijalle vaikea paikka. Rops oli parempi kuin tulostaulu lopussa näytti. Tappiosta ei voida vetää kummoisia johtopäätöksiä.

HJK on aloittanut kauden kahdella kotivoitolla. Ensin kaatui Maarianhamina 2-0 ja sitten VPS 3-1. Arviot peleistä ovat vaihdelleet varovaisen positiivisista ylistäviin. Erityisesti kymppipaikan Atomu Tanaka, vasemman laidan Nnamdi Oduamadi ja keskikentän Medo ovat keränneet vuolaita kehuja. Joukkueen kysymysmerkit liittyvät lähinnä maalivahtipelaamiseen ja puolustuslinjaan. Hiukan ylipainoiseksi kuvattu nuori saksalaismaalivahti Dähne on ollut epävarma. Puolustus ei ole vielä joutunut todelliseen testiin, mutta Lum Rexhepi on osoittautumassa virhealttiiksi eikä Tatomirovic ole hyvä avaamaan peliä. Vähälle huomiolle on voittopeleissä jäänyt se, että huolimatta Medon hyvästä pelaamisesta yksilötasolla HJK:n keskikenttä siirtää palloa liian hitaasti. Pelinrakentelu ei ole kummassakaan ottelussa ollut erityisen timanttista. Vaihdostakaan ei löydy vahvistuksia, penkillä pelaajat ovat joko yli 30 tai alle 20. HJK:n kohdalla suurimmmat kysymykset ovat, kuinka kauan tähtikentällinen jaksaa pitää yllä parasta suoritustasoaan ja saadaanko pelinavaaminen ja -rakentelu toimimaan sillä tasolla, joilla niiden tuolla materiaalilla pitäisi.

HJK:n kaksi ensimmäistä vastustajaa olivat taktisesti kovin erilaisia. IFK Mariehamn pudotti tiiviin sumpun oman maalin eteen ja pyrki vastaiskuihin. HJK piti palloa ja haki  aukkoja. Vieraiden vastaiskuja ei nähty ja 164 senttinen Tanaka löysi keskuspuolustajien tontilta vapaan puskupaikan. VPS puolestaan pyrki pallonhallintaan. Kunnioitusta herättävä lähtökohta osoittautui liian uhkarohkeaksi. HJK nosti prässitasoaan eikä vierailija osannut reagoida. HJK riisti pallon ja rokotti nopeasti virheistä.

Vedonlyöntitoimistot uskovat matematiikkaan. HJK:n vierasvoitolle ja tasapelille tarjotaan pienempiä kertoimia kuin Ropsin kotivoitolle. Rovaniemi ei ole kuitenkaan ollut viime vuosina HJK:lle helppo paikka vierailla eikä kotivoitto tunnu, molempien joukkueiden aiemmat pelit nähneelle, mitenkään mahdottomalta ajatukselta.

RoPS ottaa yliotteen

Molemmat joukkueet ovat tehneet edellisten otteluiden aloituskokoonpanoon yhden muutoksen. HJK:lla Ville Jalasto siirtyy laitapuolustajan tontilta Rexhepin tilalle keskuspuolustajaksi. Oikean pakin tontin saa Sebastian Sorsa. RoPS:lla Aapo Heikkilän paikalle oikeaksi laitahyökkääjäksi tulee John Oluremi William.

Avauskokoonpanot

Kentän reunoilla näkyy lumikasoja. Katsomossa hytistään toppatakit päällä. ”Painitaanko?” kysyy voimahyökkääjä Kokko toppari Jalastolta pukukoppikäytävällä. Malinen tartuu isännän ottein rattiin. Hän alkaa pelata upporikasta tai rutiköyhää ja laittaa joukkueensa prässäämään korkealta ja kovaa. RoPS ottaa sekä henkisen että pelillisen yliotteen vierailijoista. Tervetuloa Lappiin.

Malista ja RoPS:a täytyy ihailla. Rovaniemeläisten energinen prässi iskee sinne, missä HJK on heikoin. Vierailijoiden pelinavaaminen menee tukkoon. Pelinrakentaminen ei toimi. Saksela pimentää aiemmissa peleissä vaarallisesti esiintyneen Oduamadin. Peli on alusta saakka katkonaista. Jos Rops ei saa riistoa, se rikkoo – eikä varmasti vahingossa. Vihellyksen jälkeen Rops palauttaa prässin hajottaman kenttätasapainon eikä HJK ei saa omasta pelirytmistään kiinni. Mitään pelirytmiä ei edes ehdi muodostua, kun pilli jo taas soi. Jatkuva rappaaminen syö HJK:n peli-iloa ja itseluottamusta. Vierasjoukkue näyttää kohmeiselta ja haluttomalta.

Lehkosuo joutuu alistumaan Malisen määrittlemään pelin luonteeseen. Peli aaltoilee nopeasti päästä päähän. Molemmat avaavat pitkillä palloilla, rikkovat ja hakevat suoraviivaisesti ratkaisuja. Varsinaisia taktisia hienouksia ei nähdä. Tiki-takan ja pitkien syöttökombinaatioiden ystävät lähtevät kotiin tai vaihtavat kanavaa. Edetään tilanteenvaihdosta tilanteenvaihtoon. Ryhmitykset ovat jatkuvasti epätasapainossa. Pilli soi ja soi. Koko ajan tapahtuu. Peli on kaikessa rikkonaisuudessaan erittäin viihdyttävää.

0-1

RoPS ei ainoastaan prässää vahvasti, se myös hyökkää todella röyhkeästi. Molemmat laitapuolustajat ja molemmat keskikentän pohjapelaajat nousevat. Yhdeksän minuutin kohdalla rohkeus kostautuu. RoPS:n maalivahti Ricardo avaa pitkän. Potku päätyy muutaman kosketuksen jälkeen Oluremille, joka antaa huolimattoman syötön taaksepäin Mäkitalon selkäpuolelle. Pallo päätyy suoraan HJK:n Alholle, joka tekee nopean tempokuljetuksen kohti RoPS:n päätyä. Oikealla maalia kohti juoksee Morelos, vasemmalla Tanaka. Vastassa ovat topparit Jammeh ja Hämäläinen. Muut sinipaidat ovat tilanteesta myöhässä.

HJK:lla ratkaistavana kolme vastaan kaksi tilanne.

Alhon ratkaisu ei ole kummoinen. Syöttö jää Morelosein selkäpuolelle ja hyökkäys pysähtyy. RoPS:n Pirinen, Mäkitalo, Saxman ja Saksela ehtivät puolustuksen avuksi. Tilanne näyttää jo raukeavan, mutta kolumbialainen osoittaa, miksi hänet on hankittu. Hän hakee vasemman jalkansa vapaaksi ja lataa upeasti pallon puolustajien keskeltä verkon perukoille. Ricardo on maalissa huonosti sijoittunut, mutta niin loistava on Moreloksen kuti, ettei parempikaan sijoittuminen olisi taannut torjuntaa.

Tilanne juuri ennen Morelosin laukausta. HJK on menettänyt kolme vastaan kaksi ylivoiman. Ricardo on etutolpalla, mutta eihän tästä enää tule maalia, eihän?

1-1

RoPS ei takaiskusta huolimatta notkahda. Prässi pysyy korkealla, pelitapa rohkeana ja rikkovana. Kotijoukkue istuu yhä kuskin paikalla ja rakentaa tilanteita. HJK koettaa rimpuilla ja iskeä vastaan. Neljäntoista minuutin kohdalla Mäkitalo laukoo puolustajaa päin, pallo kimpoaa keskikentälle ja Alho on jälleen päästä irti. Tilanne kuivuu kuitenkin kokoon. Vajaat kaksikymmentä minuuttia on pelattu, kun Jalasto avaa nopean kierrätyksen jälkeen pitkän pystysyötön oikeaa laitaa kipittävälle Tanakalle. RoPS:n toppari Jammeh ajautuu liian kauas laitaan ja on häviämässä kaksinkamppailun nopealle japanilaiselle. Maalin edessä odottelevat Morelos, Alho ja Oduamadi. Jammeh tajuaa olevansa väärässä paikassa väärään aikaan ja rikkoo keltaisen kortin arvoisesti. Tilanteet eivät johtaneet maaleihin tai maalipaikkoihin, mutta kuvastavat pelin luonnetta ja Malisen taktista lähestymistapaa erinomaisesti.

27:llä minuutilla RoPS vihdoin palkitaan. Tilanne etenee nopeasti. Saksela heittää nopean sivurajan rangaistusalueen rajalle kohti Kokkoa, joka vippaa pallon päänsä yli Taylorille. Tatomirovic uinahtaa puoleksi sekunniksi, kääntyy seuraamaan palloa ja unohtaa Kokon. Se riittää. Kokko luikahtaa topparin väärälle puolelle ja Taylor nekkaa pallon päällään taaksepäin takaisin voimahyökkääjälle. Jalasto reagoi liian myöhään ja lopulta jopa väistää Kokon upeaa vasemman jalan laukausta. Dähne on voimaton.

Kokko pommittaa. Jalasto väistää.

2-1

Ottelun kulku pysyy Malisen pelisuunnitelmassa. Erikoistilanteet seuraavat toisiaan. RoPS siirtyy yhä vahvemmin tilanteen herraksi, vaikka myös HJK:lla on paikkansa. Peli on vanhentunut 36 minuuttia, kun RoPS:n kamerunilainen laitahyökkääjä Nganbe suojaa kulmalipulla palloa niin kauan, että romuluinen Onovo lopulta rikkoo. Joulupukkiin ja Mustanaamioon uskovat voivat vielä ajatella, että vapaapotku tuolta alueelta on sattumaa.

RoPS saa taktiikkansa mukaisen sivuvapaapotkun. Maalin edessä vartioimatta seisova Oluremi ei näytä kiinnostavan puolustuksessa ketään. Sakselan jalka heilahtaa ja pallo putoaa etutolpalle. Oluremi tekee estelemättä liikeen hölmistyneen Jalaston tontille ja puskee pallon etukulmasta maaliin. Myös Nganbe tekee liikkeen kohti etukulmaa.

Pallo on ilmassa, maalintekijä Oluremi HJK:n toppariparin vartioinnissa.

Saitteko tilanteesta vahvan déjà vun? Niin minäkin. Vastaavia tilanteita nähtiin jo ottelun 29:llä minuutilla. Tuolloin sivuvapaapotkussa Jalaston tontilla häslinkiä aiheuttivat Nganbe ja Hämäläinen. Kaukana eivät olleet myöskään Kokko ja Oluremi. Lopulta Jalasto hävisi tilan Hämäläiselle, jonka pusku kuitenkin suuntautui puolustuksen jalasta yli päätyrajan. Myös tilanteesta seurannut kulma lähti Sakselan jalasta kohti etukulmaa, johon liikkuivat tällä kertaa Hämäläinen, Nganbe ja Jammeh. Jalasto hävisi tässäkin tilanteessa kriittisen tilan oman maalin etutolpalla Hämäläiselle. Lisäksi Oluremi seisoi täsmälleen samassa paikassa, täsmälleen yhtä vartioimatta kuin maaliin johtaneessa vapaapotkussa. Kulmassa Sakselan potku jäi HJK:n onneksi aavistuksen liian matalaksi ja Sorsa purki pallon turvalliselle alueelle. Ei kuitenkaan voida sanoa, etteivätkö Lehkosuo ja HJK olisi saaneet varoitusta tulevasta maalista.

Kyllä, olit nähnyt tilanteen ennenkin. Pallo on ilmassa. Oluremilla taitaa tässäkin tilanteessa olla näkymättömyysviitta päällä.

2-2

Johtoasemasta huolimatta RoPS ei varmistele. Peliä pelataan kuten tähänkin saakka. Viisi minuuttia ennen erän loppua Ricardo avaa huolimattoman roikkupallon keskelle kenttää. Medo katkaisee ja syöttää nopeasti Alholle, joka siirtää pallon laukauksen lähettävälle Tanakalle. Ricardo haparoi puolustajien välistä tulevan pallon ja kaikkien unohtama Morelos tuuppaa pelivälineen maaliin. Maali on hyvin samankaltainen kuin HJK:n ensimmäinen osuma. Keskialueen pallonmenetykset on Malisen rohkean pelitavan riskikartoituksessa kirjoitettu isoin kirkuvanpunaisin kirjaimin eikä turhaan. HJK rokottaa niistä toistamiseen. Ehkä juuri keskikentän pallonemenetyksissä näkyy Malisenkin mainitsema RoPS:n keskikentän rutiinin puute.

Alho, Tanaka, Morelos kolmikko taas ratkaisemassa keskikentän riistosta alkanutta kolme vastaan kaksi tilannetta – seurauksena 2-2 maali. Sama toistuu vielä kolmannen kerran 56. minuutilla, tosin ilman osumaa.

Yritys hyvä kymmenen, tulos…tasan.

Toinen puoliaika on ensimmäisen toisinto ilman täysosumia. Kotijoukkue hätyyttelee vieraiden maalia muutaman minuutin välein. Verkkoon palloa ei kovasta yrittämisestä huolimatta saada. HJK:n paras paikka tulee jälleen, kahden ensimmäisen maalin tavoin keskikentän pallonriistosta ja nopeasta pystysyötöstä. Tällä kertaa Tanaka kuitenkin pamauttaa pallon päädystä yli. Viimeisellä kahdellakymmenellä minuutilla molempien joukkueiden väsymys alkaa näkyä. Juoksu kentällä hidastuu ja pallolliset ratkaisut ontuvat. Vaihtomiehet eivät tuo taktisesti peliin mitään uutta eivätkä tuoreet jalat juuri paranna pelin laskenutta tempoa.

Sanotaan, että onni suosii rohkeaa. Aina niin ei käy. Malinen otti ohjat. Lehkosuo peesasi. Pisteet tasattiin. Helsingissä tulokseen voidaan olla tyytyväisiä, ehkä ennakko-odotuksiin nähden Rovaniemelläkin.

Energinen RoPS oli kotikentällään vahva. Yaghoubin, Obilorin ja Okkosen puuttumiset eivät keikauttaneet venettä. Taylor oli viime kaudella JJK:n pelaamisen sielu, vaikka kärsi pitkähkön loukkaantumisen kesken kauden eikä missään vaiheessa ehtinyt täyteen kukoistukseen. Alkukauden upeat laukaukset ja Kokko-Taylor -akselin onnistumiset antavat viitteitä tulevasta. Tämä kesä voi olla nuoren pelaajan läpilyöntikausi. Myös lujaa taisteleva Saxman näyttää kotiutuneen hyvin keskikentälle. Kokko on sarjan voimahyökkääjien eliittiä, Saksela ja Pirinen erinomaisia nousevia laitapuolustajia. Ulkomaalaiset täyttävät paikkansa. Tasapeli sarjan suurinta ennakkosuosikkia vastaan oli kova näyttö myös Malisen osaamisesta.

Yksi vierastasapeli ei ravistanut ennakkosuosikin asemaa HJK:n harteilta. Silti se myös paljasti joukkueesta uusia asioita. Kovin sanoin arvosteltu ja epäilty Dähne on parhaimmillaan hyvä liigamaalivahti. Topparit ovat heikkoja avaamaan peliä ja pelinrakentaminen huutaa puuttuvaa Annania toimiakseen. Lisäksi joukkueella on ongelma oikean topparin tontilla. Tänään poissaollut Rexhepi ei ole vakuuttanut eikä Jalasto ole keskuspuolustaja, vaikka haastattelussa kertoi paikkaa pelaavansa, jos Lehkosuo niin tahtoo. Rovaniemen peli kuitenkin paljasti karuja puutteita Jalaston topparipelaamisessa niin sijoittumisessa, reagoinnissa kuin kaksinkamppailuvoimassakin. Erityisesti puolustaminen etutolpalla oli epävarmaa kuin Jarkko Hurmeella maajoukkueessa konsanaan. Jos Suomen Lappi ei anna anteeksi heikkoa topparipelaamista, sitä tuskin tekevät Eurooppaliigan karsintojen joukkueetkaan. Huolestunut saa olla myös Hans Backe. Jalasto on maajoukkuemies.

Belgia: Wilmotsin tähtitarha

Millainen maajoukkue on Belgia, FIFA-rankingin kakkonen, kokoonpano täynnä toinen toistaan ylistetympiä lahjakkuuksia, EURO 2016 karsintalohkonsa voittaja, viime MM-kisojen alisuorittaja ja Suomen seuraava maaotteluvastustaja?

Päävalmentajaksi lyhyellä oppimäärällä

Tsemppivalmentaja Wilmots on käärinyt hihat.

47-vuotiaan Marc Wilmotsin ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkään maan päävalmentaja. Wilmots aloitti valmentajauransa kolmen kuukauden väliaikaisella pestillä Schalkessa vuonna 2003. Vuosi myöhemmin, kesäkuussa 2004 Wilmots pääsi päävalmentajaksi Belgian pääsarjan Sint-Truideniin vain saadakseen potkut kahdeksan kuukautta myöhemin. Voittoprosentti seuravalmentajana oli 21,4.

Vuonna 2009 Belgian maajoukkue rämpi pohjamudissa. Sukellusta oli jatkunut vuodesta 2002 ja maan FIFA-ranking oli 68. Loppuvuodesta 2009 pelastajaksi palkattiin hollantilainen Dick Advocaat, joka nimesi Wilmotsin apuvalmentajakseen. 2010 Advocaatia seurasi Georges Leekens. Wilmots jatkoi apuvalmentajana. Belgia jäi EURO 2012 karsintalohkossa Saksan ja Turkin taakse ja karsiutui lopputurnauksesta. Leekens sai potkut ja Wilmots, tuo Belgian Markku Kanerva, sai paikan alle vuoden seuravalmennus- ja muutaman vuoden apuvalmennuskokemuksellaan. Alunperin pestin piti olla vain tilapäinen, mutta sopimus vakinaistettiin muutaman ottelun jälkeen.

Wilmots sai nuoren ja lahjakkaan joukkueen voittamaan. Hänen alaisuudessaan Belgia eteni 2014 Brasilian MM-kisoihin ilman ainoatakaan tappiota. Myös kisoissa maa selvitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Joukkue ei silti missään vaiheessa esiintynyt kentällä erityisen vakuuttavasti ja lopputurnaus päättyikin ennenaikaisesti neljännesvälierissä 0-1 tappioon Argentiinalle.

EURO 2016 karsinnoista Belgia eteni jatkoon lohkovoittajana ja vuonna 2015 Wilmots palkittiinkin FIFA:n vuoden valmentajana.

FIFA rankingin ykköstilasta, menestyksestä ja positiivisista arvioista huolimatta Wilmots on kerännyt kannattajilta kritiikkiä. Hänellä on käytössään kaikkien aikojen joukkue, josta kaikista tähdistä huolimatta puuttuu loistokkuus. Belgian pelistä puuttuu indetiteetti, tunnistettavuus. Argentiina-tappio hiertää ja lähihistoria on täynnä nihkeitä yhden maalin voittoja ja tasapelejä heikohkoja maita vastaan. Pelaaminen on tehotonta. Vaikka Wilmots on voittanut paljon pelejä, ei hän ole koskaan tiukan paikan tullen osoittanut erityistä taktista kyvykkyyttä. Joukkue ei ole koskaan kasvanut edes osiensa summaksi, saati enemmäksi. Tylysti pelkistettynä kritiikki tarkoittaa, että Belgia ei voita Wilmotsin ansiosta vaan hänestä huolimatta.

EURO 2016 lopputurnaus kesällä on Wilmotsin paikka näyttää. Hän on sanonut lopettavansa Belgian peräsimessä kisojen jälkeen. Jos menestystä ei tule, Wilmots jää historiaan valmentajana, joka pilasi Belgian kultaisen sukupolven mahdollisuudet turnausmenestykseen.

Tähdet, tähdet

Belgian joukkueen runko on pysynyt hyvin yhdessä Brasilian MM-kisoista saakka ja monet pelaajat tuntevat toisensa jo junioriajoista lähtien. Ihanneavaus vilisee tähtistatuksella varustettuja lahjakkuuksia.

Belgian ihannekokoonpano. Fellainille vaihtoehtona on esimerkiksi Dries Mertens, jolloin De Bruyne pelaa keskellä.

Yksi aikansa parhaita

Belgian ehdoton ykkösmaalivahti on Chelsean Thibaut Cortois. Sanomattakin on selvää, että senttiä vaille kaksimetrinen veskari on ulottuva ja hyvä torjuja. Reaktiotorjuntojen lisäksi hän hakee korkeat keskityspallot luotettavasti myös maalivahdin alueen ulkopuolelta ja avaa peliä pitkillä tarkoilla heitoilla. Ainoana heikkoutena pidetään Cortoisn jalalla pelaamista, joka sekin on tasoa ”hyvä” tason ”loistava” sijaan. Jos Cortois syystä tai toisesta on poissa, on tilalle laittaa vaikkapa Liverpoolin ykkösveskari Simon Mignolet.

Neljän topparin linja

Belgia pelaa neljän puolustuslinjalla. Ykkösrivi Wilmotsin kirjoissa on Jan Verthongen, Thomas Vermaelen, Vincent Kompany ja Toby Aldeweireld.

Oikea keskuspuolustaja ja joukkueen kapteeni Kompany on vahva pääpelaaja, hyvä avaamaan peliä ja erinomainen taklaamaan. Hän on myös fyysinen, nopea ja teknisesti taitava. Häntä ei syyttä pidetä yhtenä maailman parhaista keskuspuolustajista. Kompany valittiin Valioliigan vuoden 2012 kauden pelaajaksi ja hänet on nimetty vuosi toisensa jälkeen vuoden joukkueeseen. Viimeinen kausi tosin ei ollut aivan parasta Kompanya.

Toisena keskuspuolustajana on yleensä vasenjalkainen Vermaelen, jonka nykyinen seura on FC Barcelona. Vermaelen on toiminut kapteenina sekä Belgian että entisen seuransa Arsenalin paidassa. Häntä pidetään mm.erinoimasena pääpelaajana ja hyvänä ohjaamaan peliä. Kaikesta huolimatta Vermaelen ei yllä topparina Kompanyn tasolle. Vermaelenin viimeiset vuodet ovat lisäksi olleet lukuisten loukkaantumisten rikkomia eikä Barcelonan tapa pelata erittäin vakiintuneella kokoonpanolla ole ollut hänelle eduksi. Hän voi pelata keskuspuolustuksen lisäksi myös vasenta laitapuolustajaa.

Belgialta puuttuvat luontaiset, modernin laitapuolustajan pienet, pallotaitavat ja vikkelät arkkityypit. Laitapuolustajina pelaavat Aldeweireld ja Verthongen ovat molemmat koulutukseltaan ja seurajoukkueiden pelipaikoiltaan keskuspuolustajia, ja vaikka kumpikin on vuosien myötä parantanut esityksiään laidassa, on kummallakin sijoittumisen kanssa ajoittain vaikeuksia. Yksi vastaan yksi tilanteissa heiltä puuttuvat laitapuolustajille tyypilliset ketteryysominaisuudet ja kumpikin on ongelmissa nopeita ja teknisiä pelaajia vastaan.

Huolimatta varsinaisten laitapuolustajien puutteesta Wilmots pyrkii peluuttamaan modernin ajan jalkapalloa, jossa pakit nousevat agressiivisesti hyökkäyksiin mukaan. Tämä tuo hyökkäyksiin lisää miehitystä, mutta kummankaan laitapuolustajan keskitykset, syötöt tai pelikäsitys eivät ole samaa tasoa kuin Belgian keskikenttäpelaajien. Kumpikaan ei myöskään juuri ohita pelaajia sen paremmin nopeudellaan kuin tekniikallakaan. On ehkä väärin sanoa, että laitapuolustajat olisivat Belgian heikkous, mutta Wilmotsin tapa nostaa topparin ominaisuuksilla varustetut laitapuolustajat ylös hyökkäyksiin avaa tilaa nopeille vastaiskuille, varsinkin kun hyökkäyksistä palaaminen on pakeilla usein hitaampaa kuin pelityyliin kuuluisi.

Suuri huutomerkki, suurempi hiljainen

Marouane Fellaini on huutomerkki kentällä. Hän on jokaisen tunnistama ikoninen pörröpää, joka väistää tavanomaisia määrittelyjä, ansaitsee oman mainintansa ja paikkansa kentällä. Fellaini on hakenut maailman kentillä rooliaan. Hän on pelannut keskikentän pohjapelaajaa, kymppipaikkaa, box-to-box keskikenttäpelaajaa, hyökkääjää sekä eräänlaista keskikentän target-pelaajaa. Evertonissa pelatessaan Fellaini kehittyi kansainvälisen tason pelaajaksi ja onnistui sekä keskikentän pohjalla että kymppipaikalla. Manchester Unitedissa Fellaini joutui sekä fanien että Moyesin epäsuosioon ja pudotettiin penkkiveikoksi. Ensimmäisenä Manchesterin vuonnaan Daily Telegraph valitsi Fellainin kymmenen Valioliigan epäonnistuneimman hankinnan joukkoon. Myös Louis van Gaalilla on ollut vaikeaa sijoittaa Fellainia kentälle ja pelaajan pelipaikka onkin vaihdellut vaihtopenkin, keskikentän ja hyökkäyksen erilaisissa rooleissa.

Wilmots tuntuu luottavan Fellainiin ja on julkisesti kritisoinut van Gaalin tapaa peluuttaa Fellainia. Wilmots näkee Fellainin parhaimmillaan box-to-box keskikenttäpelaajana. Fellaini on itse sanonut pelaavansa kaikkein mieluimmin keskikentän pohjalla. Paikka ei ole Fellainille täysin ongelmaton. Fellaini on liikkeissään jo kokonsakin ansiosta hiukan hidas ja kankea, minkä vuoksi hänellä on vaara jäädä keskikentän nopeassa pallonsiirtelyssä jälkeen. Syöttäminen ei ole pelipaikan vaatimusten tasolla. Sijoittumisessa ja yhteistyössä muun keskikentän kanssa Fellainilla on ollut ajoittain hankaluuksia. Liian usein myös Fellainin palaaminen puolustukseen on innotonta. Fellainin kannalta hankalaksi tilanteen tekee lisäksi se, että keskikentälle on Belgian maajoukkueessa ylitarjontaa huippupelaajista. Alemman keskikentän roolissa selvästi Fellainia paremmin pärjää vaikkapa AS Roman Radja Nainggolan.

Hyödyllisimmillään 194-senttinen Fellaini tuntuisi kaikesta huolimatta olevan keskikentän hyökkäävässä roolissa, erityisesti luomassa pääpeliuhkaa ja kaaosta vastustajan maalille syvälle valunutta puolustusta vastaan. Tästä kertoo jo sekin, että Fellaini oli EURO 2016 karsinnoissa Belgian paras maalintekijä.

Fellaini on ehkä Belgian tunnistettavin pelaaja, mutta Wilmotsin ensimmäinen valinta keskikentälle on pohjapelaaja Axel Witsel, joukkueen suuri hiljainen. Witsel pelaa Venäjän sarjaa Pietarin Zenithissä. Maineikkaiden suurseurojen profiilipelaajien joukossa seurastatus tuntuu vaatimattomalta. Älkää antako sen hämätä. Witsel on joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän on näkymätön työmyyrä, joka ei lähes koskaan menetä palloa ja jolla on suuri merkitys hyökkäysten käynnistämisessä, ylemmän keskikentän tukemisessa ja pelin rytmittämisessä. Hän on se tasapainottava pelaaja, joka paikkaa puolustuslinjan aukkoja ja jonka ansiosta hyökkäysorientoitunut joukkue ei hajoa liitoksistaan. Myös Witsel on alunperin hyökkäävä keskikenttäpelaaja, mutta on erittäin monipuolinen ja sopeutunut pohjapelaajan rooliin loistavasti. Witselin arvioidaan siirtyvän kauden jälkeen Italiaan.

Hyökkäävän keskikentän magiaa

Ylemmälle keskikentälle Wilmots piirtää ensimmäisenä Eden Hazardin ja Kevin De Bruynen.

Hazard pelaa hyökkäävää keskikenttää tai (4-3-3) laitahyökkääjää. Pelityyliltään, jopa taidoiltaan, häntä on verrattu Messiin. Hazard on kaksijalkainen, nopea, ketterä ja teknisesti erittäin taitava. Hän haastaa yksi vastaan yksi tilanteissa mielellään, tekee vaarallisia tempokuljetuksia, havainnoi kenttää erinomaisesti ja kliinisen viimeistelyn lisäksi jakaa nipuittain loistavia syöttöjä. Hazardia pidetään yhtenä maailman parhaista jalkapalloilijoista ja hänet on valittu kaudella 2014-2015 sekä pelaajien että toimittajien äänestyksessä vuoden Valioliigapelaaajaksi. Maajoukkueessa Hazard ei ole syystä tai toisesta koskaan yltänyt aivan samanlaiseen loistoon kuin seurajoukkueessaan.

De Bruyne käyttää painavaa kaukolaukaustaan mielellään.

Toinen Wilmotsin vakiokasvo, Kevin De Bruyne ei paljoa Hazardista jää, jos ollenkaan. De Bruynea pidetään yhtenä tämän ajan parhaista pelintekijöistä. Hazardin tavoin de Bruyne on kaksijalkainen ja voi pelata keskustan sijaan myös laidoilla. Hänellä on loistava pelisilmä, hyvä syöttövalikoima sekä upeat laukaukset, joita hän myös kärkkäästi käyttää. Jos Hazard palkittiin Englannissa vuoden pelaajana, saman palkinnon sai Saksassa de Bruyne sekä pelaajilta että toimittajilta. Palkintokauden jälkeen De Breuyne ostettiin Manchester Cityyn huimalla 55 miljoonalla punnalla. De Bruyne on viime aikaisissa otteluissa ollut Belgialle jopa Hazardiakin tärkeämpi pelaaja.

Kumpikaan pelaajista on harvoin puhdas laitahyökkääjä tai puhdas keskustan kymppipaikan pelaaja. Molemmat liikkuvat laajalla säteellä ja ovat taitavia löytämään tilaa sieltä, missä sitä on. Jos pelaajien heikkouksia kaivaa, kumpikaan ei ole erityisen hyvä puolustamaan.

Vaihdosta taitoa, nopeutta ja voimaa

On suoranainen rikos jättää loput keskikenttäpelaajat ja laitahyökkääjät tarkemmin esittelemättä. Vaihtoehtoina keskikentälle on sellaisia pelaajia kuin Dries Mertens (Napoli), Mousa Dembele (Tottenham), Radja Nainggolan (Roma), Kevin Mirallas (Everton) ja Nacer Chadli (Roma). Mainitaan kuitenkin, että he kaikki ovat erityislaatuisia pelaajia, jotka pystyvät omalla panoksellaan ratkaisemaan otteluita. Kenet tahansa heistä voidaan laittaa kentälle joukkueen laadun kärsimättä. Juuri nyt Wilmotsin suosiossa tuntuvat olevan hyökkääväksi vaihtoehdoksi nopeajalkainen Mertens sekä puolustavampi, energinen ja kovaa taklaava Nainggolan.

Target, target, Divock

Wilmots suosii taktiikassaan isokokoisia targethyökkääjiä, jotka pystyvät voimalla pärjäämään vahvojen toppareiden keskellä, suojaamaan palloa nopeissa vastaiskuissa ja puskemaan keskityksiä maaliin. Ykkösvalinta hyökkäykseen on 190-senttinen Christian Benteke. Nokkimisjärjestyksessä toisena tulee mitoiltaan ja pelityyliltään samankaltainen Romelu Lukaku, joka ei kuitenkaan ole maajoukkue-esityksillään toistaiseksi häikäissyt.

Syvällä makaavaa puolustusta vastaan maalille nostetaan lisäksi 194-senttinen, erittäin pääpelivoimainen Fellaini, joka toimii näissä tilanteissa lähes toisena target-pelaajana. Hyökkääminen on usein hyvin suoraviivaista. Pallo pelataan laitaan, josta kohdepelaajille keskityksiä tarjoilevat ylös nousseet laitapuolustajat tai laajalla säteellä liikkuvat ylemmän keskikentän velhot De Bruyne ja Hazard. Erikoistilanteissa maalille nousevat lisäksi Vermaelen, Kompany ja Witsel.

Kevin De Bruyne antaa kulman. Maalilla on pääpelivoimaa, pelaajien keskipituus lähes 190 cm. Maalin tekee tällä kertaa Fellaini.

Toinen selkeä vaihtoehto repiä alhaalla makaava puolustus auki ovat keskikenttäpelaajien terävät, tilaa avaavat liikkeet. Hazard, Bruyne, Mertens ja muut nopeajalkaiset Belgian hyökkäävät keskikenttämiehet seuraavat erinomaisesti toistensa liikkeitä. He osaavat tehdä ja käyttää tilaa. Jokainen havainnoi pallollisena peliä hyvin, syöttää monipuolisesti ja viimeistelee tarkasti. Tätä vaihtoehtoa palvelee hyökkääjänä parhaiten hiukan Benteken ja Lukakun kanssa erityyppinen, laajalla liikkuva ja yllätysvalmis Divock Origi.

Näiden lisäksi keskikenttäpelaajat, erityisesti Hazard ja Mertens ovat hyviä haastamaan ja tekevät mielellään teräviä kuljetuksia vastustajan rangaistusalueelle. Ja aivan kuin tämä ei riittäisi pelotteena on De Bruynen erinomainen kaukolaukaus, jota hän innokkaasti viljelee.

Syvältä omalta puolustusalueeltaan Belgia hyökkää tehokkaasti nopeilla vastaiskuilla. Riiston jälkeen pitkä avaus tähdätään joukkueen hyökkääjän jalkaan. Tämänkin vuoksi Wilmots suosii Benteken ja Lukakun kaltaisia isokokoisia target-hyökkääjiä, jotka pystyvät hetken pitämään palloa ja ottamaan muun joukkueen mukaan. Nopeaan hyökkäykseen liittyvät ylemmät keskikenttäpelaajat De Bruyn ja Hazard sekä mahdollisesti Dries Mertens, Radja Nainggolanj tai Kevin Mirallas riippuen siitä, keitä on kentällä. Nopeita avauksia antaa kenttäpelaajien lisäksi maalivahti Thibaut Cortois, jonka heitot ulottuvat tarkasti puoleen kenttään saakka.

Ehkä parhaat pelaajat, mutta ei paras

Belgia hävisi viimeisimmän harjoitusottelunsa Portugalia vastaan vieraissa 2-1. Lopputulokesta ei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Belgian joukkue kärsii tällä hetkellä loukkaantumissumasta. Kahdeksan avauskokoonpanon kenttäpelaajaa on lasaretissa. Odotettavissa kuitenkin on, että pelaajat toipuvat kesän lopputurnaukseen mennessä.

EURO 2016 lopputurnauksessa Belgia tulee silti olemaan kovia maita vastaan ongelmissa. Wilmots ei vaikuta taktiselta nerolta, joka mukautuisi lopputurnauksen tiviiseen pelitahtiin ja muuttuviin vaatimuksiin. Belgia on pitkään yhdessä pelaamisesta huolimatta enemmän kokoelma loistavia yksilöitä kuin yhteen hitsautunut joukkue. Pelaajat ovat erityisesti pallollisena taitavia, mutta eivät yhtä kurinalaisesti puolustavia tai taitavasti organisoituja kuin Euroopan parhaat maat. Liian usein hyökkäävät pelaajat (Hazard, De Bruyne, Benteke ja Fellaini) jäävät pallon yläpuolelle. Kun vielä laitapuolustajat palaavat ajoittain liian hitaasti omalle puoliskolle, jää oma maali hyvästä keskuspuolustuksesta huolimatta liian vähälle vartioinnille. Myös vastahyökkäysten vaaralllisuus on ollut nähtävissä viime vuosien otteluissa ja esimerkiksi Kypros olisi paremmalla viimeistelyllä hyvin voinut upottaa kotikentällään Belgian.

Belgialla saattaa olla Euroopan parhaat pelaajat, mutta se ei ole Euroopan paras joukkue. Kaikesta tähtiloistosta huolimatta Belgiasta puhutaan vain EURO 2016 -lopputurnauksen mahdollisena mustana hevosena.

HJK 2 -IFK Mariehamn 0: käsikirjoituksesta ei poiketa

Energinen HJK vastaan staattinen IFK Mariehamn.

Ottelun aloituskokoonpanot

Uusi Veikkausliigakausi alkaa HJK – IFK Mariehamn ottelulla. HJK on SJK:n ohella sarjan suurin ennakkosuosikki. IFK Mariehamnia on veikkailtu keskikastiin.

Ikinuoren valmentajalupaus Lehkosuon HJK:ssa vaihtuvuus on ollut suurta. Moni uusi pelaaja on suurelle yleisölle jäänyt vielä puheiden tasolle. Nimekkäin kentällinen vaikuttaa paperilla kovatasoiselta. Kolmen keskikenttä Medo, Annan, Tanaka on laadukkain, mitä Suomen sarjoissa on koskaan nähty eikä laitojen Taiwo, Oduamadi, Alho, Jalasto juuri tarvitse keskikentän rinnalla hävetä.

Parhaan kokoonpanon kysymykset liittyvät maalivahtipelaamiseen, keskuspuolustukseen ja hyökkäykseen. Ykkösmaalivahti Dähne on ollut epävarma koko Klubissa pelaamansa ajan. Keskuspuolustuksessa Tatomirovic on kova nimi paperilla, mutta vielä arvoitus kentällä. Rexhepi vietti viime kauden Norjassa loukkaantuneena eikä nykyisestä kunnosta ole täyttä varmuutta. Hyökkäyksessä maaleja odotetaan Kolumbian juniorimaajoukkueen 19-vuotiaalta Alfredo Morelosilta, Intiassa viime kaudella neljä maalia tehneeltä ghanalaiselta Richard Gadzelta tai huippunsa ohittaneelta Mikael Forssellilta.

Monen joukkueen kohdalla julkisuudessa on puhuttu ohuesta materiaalista. HJK:n osalta on keskitytty ihastelemaan nimekkäitä hankintoja ja jätetty lähes täysin huomioimatta, että 26:stä sopimuspelaajasta yksitoista on alle 20-vuotiaita ja kaksi alkaa olla ohittanut vilkkaimmat päivänsä. Pelaajien kierrätys on syytä aloittaa hyvissä ajoin ja nuorten täytyy onnistua. Muuten Eurooppa-liigan karsintojen otteluruuhka uhkaa notkauttaa joukkueelta selkärangan. Viimevuotiseen loukkaantumissumaan joukkueella ei yksinkertaisesti ole varaa.

Joukkueen rakentamisesta näkyy hyvin myös HJK:n ansaintalogiikka. Pelillisen menestymisen lisäksi pyrkimys on kehittää muutaman vuoden aikajänteellä nuoria pelaajia myyntikelpoisiksi ulkomaille. Tavoitteet eivät aina palvele toisiaan ja HJK joutuu kauden aikana tasapainoilemaan pelillisen menestyksen ja nuorten saaman peliajan välillä.

Uusi Veikkausliigakausi, ensimmäinen ottelu, paljon uusia hankintoja, kotikenttä, viime kauden pettymykset ja fanien saaminen joukkueen taakse – syitä siihen, miksi Lehkosuo haluaa tänään ehdottomasti voittaa, on paljon. Joukkue pääsee peliin lähes parhaalla kokoonpanollaan. Ainoastaan Anthony Annan puuttuu. Sanat ”tasapeli” ja ”tappio” on yliviivattu sanakirjasta.

IFK Mariehamnin suurin muutos viime kaudesta tapahtui penkin päässä, kun Suomen toiseksi kuuluisin isävalmentaja Pekka Lyyski jätti valmentajavastuun. Isoja saappaita täyttämään tarvittiin viime vuoden kakkosvalmentaja Peter Lundberg ja kokenut Kari Virtanen. Nähtäväksi jää, miten tandem peliä uudistaa ja tiukan paikan tullen toimii.

Kentällä vaihtuvuus on ollut vähäisempää. Luova ja letkeä Petteri Forsell lähti Puolaan, keskikentän vaisuhko Duarte Tammilehto Lahteen ja ykkösmaalivahti Otso Virtanen Skotlantiin. Forsellin poistumisen on arveltu jättävän ison aukon joukkueen hyökkäykseen, mutta tilanne voi olla jopa viime vuotista parempi. Vaikka paine kasautuu nopean, taitavan ja luovan Diego Assisin harteille, jättää tähtistatuksella pelanneen Forsellin lähtö toisaalta kymppipelaajalle enemmän tilaa hengittää. Myös puolustussuuntaan joukkue toiminee nyt yhtenäisemmin kuin Forsellin aikana. Täydennysmiehenä joukkueeseen saapui kokenut ruotsalaisbosnialainen Gabriel Petrovic, josta odotetaan uutta keskikentän moottoria ja pelillistä johtajaa.

Kokonaisuutena IFK on ollut vakaa, mikä antaa hyvät lähtökohdat kauteen. Toisaalta vaihtuvuus olisi saanut olla suurempaa. Vaarana on mukavoituminen, innottomuus ja kykenemättömyys uudistua. Peruskysymys on, yrittävätkö uudet valmentajat pelata ”Lyyskiä” vai tuovatko peliin oman valmentajanäkemyksensä ja kuinka pitkään seurassa olleet pelaajat taipuvat mahdollisiin uusiin ajatuksiin.

Kauden avajaisiksi törähtänyt vieraottelu nälkäistä ja näytönhaluista HJK:ta vastaan on uudelle valmentajaduolle kova paikka. Vaikka joukkueella ei ole poissaoloja, voitto tuntuu kaukaiselta haaveelta. Pistekin Sonera-stadionilta kelpaisi saarelaisille. Maarianhaminalla ei ole poissaoloja.

Hyökätkää te, me puolustamme

Ottelu alkaa ja HJK istahtaa välittömästi kuljettajan paikalle. IFK peesaa ja jättää pelaamisen suosiolla kotijoukkueelle.

Mariehamn valuu puolustuksessa 4-4-1-1 muodostelmaan. Linjat pelaavat lähekkäin ja sivusuunnassa etäisyydet pidetään tiiviinä. Prässi aloitetaan puolen kentän tuntumasta. HJK saa omalla puolustusalueellaan pääosin pitää palloa rauhassa.

IFK Mariehamnin tiivis 4-4-1-1 puolustusryhmitys on selkeä ottelun alusta saakka.

HJK prässää aktiivisesti ylhäältä. Maarianhaminan vahvuudeksi on arvioitu isokokoisuus ja erikoistilanteet. Kotijoukkue tahtoo pitää pallon vastustajan puolustusalueella ja varmistaa, että vaarallisia erikoistilanteita ei omalle maalille tule. Prässi toimii eikä IFK tahdo päästä pois puolustusalueeltaan. Pelataan yhtä maalia.

Myös HJK:lla on vaikeuksia käynnistää hyökkäyksiä. Pallo liikkuu turhan verkkaisesti eikä nopeita puolenvaihtoja juuri tehdä. Jos pallo saadaan pelattua vastustajan linjojen väliin, jatko on liian hidas. IFK:n kookas ja tiivis puolustus iskee kärkkäästi pallolliseen kiinni. Keskikentän pohjapelaajien Onovon ja Medon liikkuminen ei ole kunnolla synkronoitua. Molemmat putoavat yhtä aikaa alas hakemaan palloa keskuspuolustukselta eikä muutenkaan yhteispeli näytä luontevalta.

Maarianhaminan tekee puolustuksessa hyvin sen, mitä tekee. Linjojen välissä ei ole tilaa. Kotijoukkue alkaa hakea murtautumista syöttämällä pitkiä pystysyöttöjä kahden puolustuslinjan yli tai läpi. Muutamaan yrityksistä liittyy melko näkymättömän Morelosin liike palloa vastaan. Hän pakottaa puolustajan seuraamaan ja avaa tilaa juoksuille. Hyökkäysajatus on hyvä, mutta tilanteet liputetaan paitsioina tai pallo karkaa hyökkääjän ulottumattomiin. Pystysyöttöjä haetaan pystyjuoksuihin, jolloin kokonaisuuden ajoittaminen on erityisen vaikeaa.

Morelos tulee hakemaan palloa alhaalta. Lyyski seuraa. Alhon juoksulle avautuu tila Kojolan ja WIrtasen väliin. Tällaisia tilaa avaavia liikkeitä Morelosilta olisi kaivannut enemmänkin.

Pystysyöttöjen lisäksi HJK hakee murtautumista vasemman laidan kautta. Erityisesti AC Milanista lainalle saapunut Nnamdi Oduamadi haastaa ennakkoluulottomasti ja on vaarallinen läpi koko ottelun.

Vasemman laidan Oduamadin ja Taiwon jalasta putoilee Maarianhaminan boksiin useita keskityksiä. HJK:n piskuinen hyökkäyskalusto ei ole kaikkein otollisin korkeiden pallojen kohde eikä rangaistusalueella ole tarpeeksi pelaajia viimeistelemään tilanteita. Maarianhaminan isokokoinen puolustus purkaa pallot ilman suurempaa vaaraa.

Täysin moitteetonta saarelaisten puolustus ei korkeissa palloissa ole. Ajassa 34.40 Taiwo laittaa vasemmalta korkean keskityksen, jonka 193-senttisen Lyyskin vartioima 177-senttinen Morelos puskee maalin yli. Tilanne liputetaan paitsioksi. Keskitys on hyvä, mutta Maarianhaminan kannalta on silti huolestuttavaa, että joukkueen vahvuudeksi lasketun keskuspuolustuksen vartioimalta alueelta pääsee kentän pisimmän miehen merkkaama hyökkääjä puskemaan täysin vapaasti.

Morelos puskee takatolpalta täysin vapaasti. Ei ole sattumaa, että Tanakan maali syntyy samasta puolustuslinjan välistä.

1-0

Puoliajan alku on sekava. Painopiste siirtyy päädystä toiseen ja IFK pääsee peliin mukaan. Maarianhamina vaihtaa kentälle Orgillin ja Sidin. Hyökkäyksiä ja läheltä piti tilanteita on molemmilla maaleilla.

68′ minuutilla HJK:n Oduamadi kuljettaa jälleen laitaa. IFK puolustaa laitahyökkääjän kahdella pelaajalla. Tilaa syntyy Oduamain taakse ja hän pudottaa pallon vapaana odottavalle Taiwolle. Nigerialaisella on aikaa ja tilaa katsella. Maalin edessä on kolme vastaan kolme tilanne. Morelos seisoo Kojolan ja Lyyskin välissä, Tanaka Lyyskin ja Wirtasen välissä. Alho on taka-alueella vartioimatta.

Kun keskitys lähtee, Morelos ja Tanaka irtoavat keskuspuolustajista, jotka kääntyvät kuin valtamerilaivat. Lyyskin 28 sentin pituusylivoima menettää merkityksensä ja tapahtuu mahdoton: kentän pienin pelaaja puskee pallon maaliin kentän pisimmän pelaajan tontilta.

Taiwon keskitys on juuri lähtenyt. Morelos ja Tanak irtoavat ennen kuin keskuspuolustajat ehtivät kääntää edes päitään. Wirtasella on puolustettavana kolme vastustajaa.

2-0

Morelos on tuntunut koko ottelun olevan vaikeuksissa tiiviin puolustuksen keskellä. Pienehkö pelaaja sopinee paremmin avoimempaan pelitapaan, toisenlaisia joukkueita vastaan. HJK tekee 73′ minuutilla odotetun ja taktisesti perustellun vaihdon. Morelos juoksee kentältä. Tilalle tulee iän myötä harteikkaaksi kohdepelaajaksi kypsynyt Mikael Forssell.

84′ minuutilla pallo vaihtaa muutamaan kertaan peräjälkeen omistajaa ja päätyy HJK:n Alholle, joka napauttaa syötön paitsiolta haiskahtavassa tilanteessa Forssellille. Miklu siirtää pallon vielä Tanakalle, joka viimeistelee päivän toisensa.

HJK kova, IFK Mariehamn pehmeä

Taktiikat noudattivat pitkälti lähtöasetelmia. Maarianhamina puolusti tiiviisti, HJK hyökkäsi.

HJK:n Medo ja Tanaka pelasivat upeat ottelut. Kun täydentämään saadaan vielä Annan, on HJK:lla kasassa keskikenttä, jolla pitäisi pärjätä myös Eurooppa-liigan karsinnoissa. Pelaajien taso riittää, loppu on kiinni Lehkosuon taktisesta älystä. Otuamadi osoitti olevansa nopea ja taitava laitahyökkääjä, jolta on lupa odottaa paljon. Morelos jäi tiiviin puolustuksen varjoon eikä ainakaan vielä vakuuttanut. Erityisesti Morelosin palloton liikkuminen, verrattuna vaikka Tanakaan, oli vaisua. Pallotaitava, mutta raskastekoinen Taiwo ei ole ruumiinrakenteeltaan tyypillinen laitapuolustaja ja saattaa olla kovissa peleissä ongelmissa vikkelien laitahyökkääjien kanssa.

Jo viime vuonna yhdessä pelannutta toppariparia Lyyski-Kojola on pidetty yhtenä Maarianhaminan vankkumattomista tukipilareista. Tanakan puskumaali puisteli illuusiosta pölyt. Keskuspuolustus oli epävarma ja erityisesti Lyyskin pelaaminen oli innotonta. Keskikentällä Petrovic ei paljastunut sellaiseksi sateentekijäksi, jota hänestä odotetaan. Assis jäi pahasti vastustajan jalkoihin. Kokonaisuutena IFK vaikutti värittömältä ja vaisulta. Toki vastus oli tänään kovin mahdollinen ja heikko esitys monelta osin myös HJK:n hyvyyttä, mutta ellei pelaaminen tuosta parane, kovin korkealla Maarianhamina ei tule sarjassa olemaan.

Norja 2 – Huuhkajat 0: rappiolla on hyvä olla

Pohjoismainen jumbofinaali

Suomi majailee Fifa-rankingissa sijalla 46. Hiukan yllättäen Norja on Suomen alapuolella 51:nä. Kun Ruotsi ja Tanska ovat tapansa mukaan Suomen yläpuolella ja Islanti elää jalkapalloilullista kukoistuskautta, on Suomen ja Norjan maaottelu Oslossa Pohjoismainen jumbofinaali.

Suomi nuolee vielä haavojaan muutaman päivän takaisesta Puola-katastrofista, jonka jälkeisissä pelaajahaastatteluissa sana ”häpeä” toistui usean pelaajan suusta. Ottelua värittivät erityisesti runsaat puolustuspelaamisen sijoittumis- ja reagointivirheet, joihin päävalmentaja Backe haastatteluissaan lupasi parannusta. Backen kolmen harjoitusottelun yhteimaalit ovat 0-9. Ja kun tulokset vielä ovat tulleet varsin noloilla esiintymisillä, tahtoo ruotsalaisvalmentaja varmasti kiillottaa kilpeään heikohkoa Norjaa vastaan. Poissaolijoita ovat edelleen Niklas Moisander ja Markus Halsti.

Norjan maajoukkuejalkapallo on pyristelemässä ylös jonkinasteisesta kriisistä. 1990-luvulla huippukauttaan elänyt joukkue kävi parhaimmillaan vuoden 1995 Fifa-rankingissa sijalla 2. Pohjaa etsittiin vuonna 2014, kun ranking oli alimmillaan 76. Vielä vuonna 2015:kin järjestysluku oli heikoimmillaan 70.

Vaikka Norjan pelaajat ovat seurastatukseltaan askeleen edellä Suomea, ainoatakaan supertähteä joukkueeseen ei mahdu. Vasta 17-vuotiaasta Real Madrid Castillan Martin Ødegaarista sellaista tosin odotetaan. Joukkueena Norjaa pidetään erityisesti organisoidusti ja kurinalaisesti puolustavana maana, jonka ongelma on maalinteko. Harjoitusottelu Suomea vastaan ei ennusta suurta helpotusta. Norjan pelaajistosta on loukkaantumisen vuoksi poissa kahdeksan viimeisen vuoden aikana maajoukkueessa esiintynyttä pelaajaa, joista viisi on hyökkääjiä.

Norjan joukkuetta on valmentanut syyskuusta 2013 maan oma poika Per-Mathias Høgmo, jonka aiempi historia valmentajana rajoittuu pikaista Ruotsin visiittiä lukuun ottamatta Norjan liigaan ja maan nuorisomaajoukkueisiin. Valmentajan voittoprosentti miesten maajoukkueen peräsimessä on alle 27.

EURO 2016 karsinnat eivät menneet joukkueelta huonosti, jos nyt eivät tarpeeksi hyvinkään. Norja selvisi omassa lohkossaan kolmanneksi ja jäi vain pisteen kakkoseksi tulleesta Kroatiasta. Italia voitti lohkon. Jatkokarsinnoissa Unkari lopetti Norjan pyristelyn yhteistuloksella 3-1. Viimeaikaiset otteetkaan eivät ole hurmanneet. Norja nuhjasi Tallinnassa muutama päivä sitten 0-0 tasapelin Viroa vastaan. Lopputulosta ei  voida pitää yhtä surkeana kuin Suomen 5-0 tappio Puolalle, mutta ei tulos missään nimessä myöskään tyydytä. Kritiikki valmentajaa kohtaan on alkanut kasautua.

Vastakkain on siis kaksi viimeisimmissä esiintymisissään surkeasti suorittanutta joukkuetta, jotka panostavat puolustamiseen eivätkä osaa tehdä maaleja. Molemmat joukkueet kaipaavat kipeästi itsetunnon kohotusta eikä kumpikaan valmentajista halua olla Pohjoismaiden huonoimman maajoukkueen päävalmentaja. Vaikka kyseessä on ”pelkkä” harjoitusottelu, panokset ovat henkisellä puolella tavanomaista suuremmat. Kumpikaan ei halua ainakaan hävitä.

Suomi tukkii 5-3-2:lla puolustuksen aukkoja

Joukkueiden aloituskokoonpanot

Backen tavoite ottelussa on erityisesti saada Puola-ottelussa vuotanut puolustus pitämään. Norjaa vastaan liian isoksi venyneitä välejä lähetään tukkimaan kolmella keskuspuolustajalla. Suomen puolustusryhmitys asettuu muotoon 5-3-2. Ratkaisu vaikuttaa pätevältä lääkkeeltä ongelmiin.

Norja hyökkää hyvin samankaltaisella ajatuksella, jolla Puola Suomen kaatoi. Tilaa haetaaan nopeilla puolenvaihdoilla laidoilta. Ylivoimaa laidoille pyritäään luomaan puolustajien nousuilla. Laitahyökkääjät kaventavat tilaisuuden tullen maalin eteen. Hyökkäyspelaaminen ei ole lähellekään Puolan tasoa. Puolustussuuntaan Norja asettuu tiiviiseen 4-4-2 tai 4-1-4-1 ryhmitykseen.

Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi…

Suomen puolustus toimii. Puolenvaihtoihin ehditään ajoissa. Välit pysyvät sopivina.  Juoksut seurataan. Tukeminen, tuplaaminen ja paikkaaminen näyttävät ammattimaisilta. Keskitykset peitetään ja puretaan luotettavasti. Keskikentän kolmikko liikkuu huomattavan aktiivisesti painopisteen mukaan. Hyökkääjät osallistuvat puolustukseen. Norja vaikuttaa aseettomalta. Kaikki näyttää Suomen kannalta hyvältä.

Pelikellossa on 20.45, kun viiden linja onnahtaa. Arkivuo ja Lod pelaavat kaksi vastaan kaksi tilannetta Suomen vasemmassa laidassa. Moren on sopivalla etäisyydellä tukemassa. Norjan vastakkaisen laidan laitahyökkääjä Berisha siirtyy oikealle rakentamaan ylivoimaa. Suomalaiset kommunikoivat hyvin ja Sparv merkkaa Berishan. Todellinen vaaran hetki on 20.49. Moren pudottaa tarpeettomasti Arajuuren viereen maalin eteen. Berisha vetää Sparvin ylemmäksi keskikentälle. Eladbellaoui luikahtaa Arkivuon ja maalin väliin. Tilanne päättyy siihen, että Lod vetää pidemmän korren Ødegaardia vastaan, syöttöä tyhjään tilaan ei koskaan tule ja vaara raukeaa. Tilanne osoittaa kuitenkin sen, ettei Suomen pelaaminen viiden linjassa ole lähellekään erehtymätöntä ja pienet  virheet avaavat suuren tilan.

Moren jättää tarpeettoman suuren tilan itsensä ja laidan väliin. Suomen onneksi Ødegaardin syöttö ei koskaan saavuta Elabdellaouita.

1-0

Norjan ensimmäinen maali 57. minuutilla muistuttaa nolottavan paljon Puolan ensimmäistä pari päivää aiemmin. Suomen pelaajat ja ryhmitys ovat eri, mutta pelaajien roolit ja virheet lähes identtiset.

Puolaa vastaan Hetemaj pyrki väärällä kentän alueella yli-innokkaasti riistoon, epäonnistui, pelasi itsensä ulos ja jätti Suomen vasemman laidan vaille tukea. Nyt saman tekee Raitala. Puolaa vastaan Uronen ei saanut estettyä keskitystä. Nyt Laitaa peittämään irtoaa Moren. Lopputulos on sama. Puolaa vastaan pallo laitettiin häkkiin rangaistuspilkun kohdalta, keskuspuolustuksen edestä. Vaikka tällä kertaa maali syntyy pystyjuoksujen jälkeen takatolpalta, toppareiden takaa, on kyseessä pohjimmiltaan samankaltainen virhe: Suomen maalilla on vastustajan kolme vastaan kaksi ylivoima ja merkkaamaton pelaaja, joka saa täysin vapaasti laittaa pallon verkon perukoille. Maalin tekee lopulta vaihtomies Berget. Osuma on erityisen kiusallinen, koska Backe otti kolmen topparin järjestelmän käyttöön juuri estääkseen tällaisten tilanteiden synnyn.

Muutama sekunti ennen maalia Moren siirtyy kohti laitaa. Arajuuri merkkaa Berishan ja Toivio Søderlundin. Berget merkkaa tilastoihin 1-0 maalin.

Suomi prässää organisoidusti

Syvällä makaavan 5-3-2 puolustusryhmityksen ja keskitysten peittämisen lisäksi oli Backen fläppitaululla selvästi käsitelty myös joukkueprässiä. Suomen prässipelaaminen oli rohkeampaa ja organisoidumpaa kuin Puolaa vastaan.

Suomi pyrki ohjaamaan pelin laitoihin jo ylhäällä, peittämään puolenvaihdot ja riistämään pallon heti, kun toppari syötti pallon eteenpäin. Kun Puolaa vastaan paineen luominen jäi enimmäkseen yhden tai kahden pelaajan tehtäväksi, Oslossa aktiiviseen prässiin ylhäällä osallistui parhaimmillaan kuusikin pelaajaa.

Suomi prässää ylhäältä.

Yllä olevassa kuvassa Pukki on juuri pakottanut poikittaisen syötön Strandbergilta Hovlandille. Eremenko peittää syöttölinjan keskelle Skjelbredille ja ohjaa syötön laitaan joko Nordveitille tai Elabdellaouille. Hetemaj on tulossa merkkaamaan Skjelbredin ja Lod Nordveitin. Sparv jää tukemaan paria metriä alemmaksi. Kuvan ulkopuolella, Elabdellaouin takana on Raitala. Hovland syöttää Nordveitille ja Lod iskee kiinni. Pallo karkaa Norjan sivurajaksi, mutta tilanne on mainio esimerkki Suomen mietitystä, aktiivisesta ja parhaimmillaan erinomaisesti toimineesta prässipelaamisesta.

Pallollisena sovelletaan

Tulosten perusteella kuulostaa uskomattomalta, että Backe on lähtenyt rakentamaan Suomen peliä tiiviin puolustuksen kautta, ja että juuri puolustaminen on ollut ensimmäisten harjoituspelien pääteema. Se on pelejä katsoneille toki selvää, että pallollisen pelaamisen organisointi ja harjoittelu ovat jääneet vähälle huomiolle.

Sen verran tiedämme, että Backen ajatus on hyökätä nopeasti ja terävästi vastaan. Tiki-taka on kirosana ja lyhyt syöttö on vain epäonnistunut pitkä syöttö. Backen ideologia ja pitkien hyökkäysten harjoittelemattomuus näkyi raadollisesti joukkueen organisoitumattomuutena silloin, kun Suomella oli pallo ja Norja ehti ryhmittyä puolustukseen. Minkäänlaisia malleja pelin rakentamiseen tai murtautumiseen ei Suomella näyttänyt olevan. Joukkue koetti soveltaa. Yksittäiset yritykset perustuivat Roman oivalluksiin, peliälyyn ja yksilösuorituksiin. Harmiksemme se ei riitä. Syötön toisessakin päässä täytyy olla pelaaja. Harvoin edes yksittäiset juoksut synnyttävät maalipaikkoja vaan tilanteiden rakentamiseksi tarvitaan 3-4 pelaajan synkronoituja liikkeitä. Jos tilaa ei ole, sitä täytyy luoda.

Pallollisen pelaamisen taktiset puutteet esiintyivät karkeina myös pelin avaamisessa. Yksikään kolmesta kentällä olleesta topparista ei ole erityisen hyvä avaamaan peliä. Se ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Moisanderin pelaaminen tuskin olisi merkittävästi muuttanut tilannetta. Kolme keskuspuolustajaa on yksinkertaisesti pelinavaamisessa liikaa, ellei edes valmentaja tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä.

Peliä avatessa Suomi levitti Morenin ja Toivion noin rangaistusalueen leveydelle. Arajuuri jäi alemmaksi keskelle. Arajuuri oli peliä avattaessa täysin turha. Saman varmistavan ja kierrätävän roolin pelaa tavanomaisesti maalivahti. Yksi pelaaja omalla maalilla on yksi pelaaja vähemmän jossain muualla. Norjaa vastaan tätä pelaajaa olisi tarvittu luomaan pelinavaamiselle tilaa ja vaihtoehtoja keskikentälle.

Norja tyytyi pelaamaan keskikentän tukkoon ja odottamaan Suomen virhettä. Pahimmillaan Norjan ylimmän pelaajan ja Suomen maalin välissä oli maalivahti ja viisi kenttäpelaajaa, jotka siirtelivät palloa keskenään. Reittiä ylöspäin ei ollut. Suomi avasikin peliä erityisen paljon pitkillä, usein osoitteettomilla roiskaisuilla.

Suomella on pelinavauksessa viisi pelaajaa Norjan ylimmän pelaajan alapuolella. Syöttövaihtoehtoja eteenpäin ei löydy. Kohta kolisee omissa.

Eräs tapa ratkaista tilanne jatkossa on nostaa yksi kolmesta topparista kahden muun yläpuolelle avaamaan peliä. Suomen järjestelmässä tätä roolia on pelannut keskikenttäpelaajista Sparv tai Roman. Tuo tehtävä voisi sopia Moisanderille, jolloin kolmen topparin käyttämisestä ei tarvitse luopua, mutta samalla pelinavauksessa pystytään säilyttämään kenttätasapaino. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ei pilata Hasselta tämän enempää oivaltamisen iloa.

2-0

Backe laittaa Kaikki Pelaa -hengessä toiseksi puoliajaksi Suomen maalia vartioimaan  kolmosvahti Jesse Jorosen. Joronen on jäänyt seurapeleissä vähälle peliajalle ja pelaaminen on hermostunutta. Erityisesti maalivahdin potkut päätyvät täysin ennalta arvaamattomiin paikkoihin. Onko kyseessä heikko jalalla pelaaminen, hermoilu vai  onneton kentän kunto? Oli mikä tahansa, joukkue saa muutamankin varoituksen maalivahdin jalalla pelaamisen vaikeuksista.

Ottelu lähenee loppuaan eikä Suomen pelinavaaminen edelleenkään toimi. Palloa siirrellään prässin edessä sivuttaissyötöin mieheltä toiselle. Suomi kerjää ongelmia. Hetemaj joutuu paineen alla antamaan pallon Toiviolle vaihtoehdottomaan paikkaan. Toivio pudottaa Joroselle, jonka kova kosketus kimpoaa liian pitkälle. Vaihtomies Johansen kirmaa tuoreilla jaloillaan kiinni palloon ja viimeistelee Norjan toisen maalin. Kohtalo tanssii pirunpolkkaa Jorosen ja Suomen maajoukkueen itsetunnon rippeillä.

Jälkikäteen on helppoa sanoa, että Jorosen peluuttaminen oli Backelta virhe. Joukkueella riittää harjoiteltavia asioita eikä untuvikko maalivahti ainakaan helpota puolustuksen rutiinien omaksumista. On lisäksi epätodennäköistä, että Suomi tulee vähään aikaan tarvitsemaan kolmosvahtia. Jos sellaiseen tilanteeseen kuitenkin jouduttaisiin, nykyisellä seurastatuksella ja pelimäärillä veskari ei välttämättä edes ole Joronen. Kokemus on luonnollisesti maalivahdille tärkeää, mutta tämä kokemus tuskin oli Joroselle matkan arvoinen.

 

 

 

Puola nöyryyttää Suomen 5-0, Sparvilla sysimusta päivä

 

Huippuvireinen Puola kohtaa epävireisen Suomen

Suomen Fifa-ranking 47. antaa valheellisen hyvän kuvan maajoukkueen tilasta. EURO 2016 karsinnat, ”kaikkien aikojen mahdollisuus” lässähti ennen aikojaan ja päävalmentaja Mixu Paatelaiselle osoitettiin ovea. Väliaikaisvalmentaja Markku Kanvervan jälkeen puikkoihin tarttui Hans Backe, joka on toiminut viimeisinä vuosinaan lähinnä tv-kommentaattorina. Maajoukkue leijuu huonojen karsintojen ja kysymyksiä herättävän valmentajavalinnan jälkeisessä epävarmuuden tilassa eivätkä Backen toimet, kuten jalkapallovalmennuksen dinosaurukseksi arvioidun Jukka Ikäläisen nimeäminen valmennustiimiin, ole olleet omiaan lisäämään luottamusta.

Suomi on pelannut Backen alaisuudessa kaksi harjoitusmaaottelua. Lähinnä kakkosmiehistöllä tarvotuista peleistä tuomisina olivat tappiot Ruotsille ja Islannille. Puolan kohtaaminen on ensimmäinen kerta, kun maajoukkue pelaa parhaalla kokoonpanollaan. Poissa ovat ainoastaan Niklas Moisander ja Markus Halsti.

Puola asettuu Fifan rankingissa sijalle 34. Sijoitus voisi olla nykykunnon perusteella korkeammallakin. Adam Nawalkan suojatit valmistautuvat muutaman kuukauden päässä siintävään EURO 2016 lopputurnaukseen, jonne maa selvisi lohkokakkosena pisteen erolla voittaja Saksaan. Maaliero oli lopputaulukossa 23 plussalla ja maa hävisi karsinnoissa vain yhden ottelun, Saksalle vieraissa. Sen jälkeen tappiosarakkeeseen ei ole kertynyt merkintöjä. Viimeisin voitto on muutaman päivän takaa, kun harjoitusottelussa kaatui Serbia 1-0.

Vaikka joukkueessa pelaa Robert Lewandovskin kaltainen supertähti, ei menestys ole yhden kortin varassa. Joukkueen runko pelaa isoja minuutteja Euroopan pääsarjoissa. Mukana ovat muunmuassa Sevillan keskikentän pohjan luottopelaaja Grzegorz Krychowiak sekä Ajaxin hyökkääjä Arkadiusz Milik.

Joukkue on jäätävän kovassa vireessä ja pursuaa hyvien esitysten kasaamaa itseluottamusta. Pelaajat ovat motivoituneita ja näytönhaluisia. Kaikki tahtovat kesän lopputurnaukseen.

Backen 4-4-2 vs Nawalkan 4-3-3

Joukkueiden aloituskokoonpanot

Suomi lähtee otteluun puolustavalla 4-4-2 ryhmityksellä. Tavoite on pitää välit tiiviinä sekä leveys- että pituussuunnassa, pudottaa puolustuslinja alas ja iskeä pallonriistoista suoraviivaisesti vastahyökkäyksiä. Pallonhallinta luovutaan suosiolla Puolalle.

Backen taktisia valintoja voidaan pitää perusteltuina. Perinteisen 4-4-2 ryhmityksen alkeet ovat tutut jokaiselle pelaajalle. Liikkumisen ja vastuiden periaatteet ovat verrattain helpot ja selkeät. Ryhmitystä käytetään paljon sekä altavastaajina sekä taktisesti kriisiytyneillä joukkueilla. Suomi täyttää molemmat ehdot. Ryhmitys ei kuitenkaan ole pelkkä vanhakantainen paniikkinappula vaan huippujoukkueista mm. Atletico Madrid hyödyntää ryhmitystä yhä menestyksekkäästi. Ei ole mahdottomuus, että Suomikin saisi ryhmityksen toimimaan.

Puola laittaa kentälle vain neljä pelaajaa, jotka avasivat muutamaa päivää aiemmin Serbiaa vastaan. Lewandovski istuu vaihdossa. Suomalaiskatsomoissa syttyy toivonkipinä, josko sittenkin. Kupletin juoni käy kuitenkin selväksi ensimmäisten minuuttien aikana. Suomi puolustaa. Puola hyökkää.

Puolan hyökkäysryhmitys on 4-3-3, jossa laitahyökkääjät kaventavat keskelle ja laitapuolustajat nousevat. Erityisesti oikea laita on aktiivinen. Keskikenttä porrastuu kolmeen. Pohjalla toppareiden välissä pelaa Krychowiak, kymppipaikalla Filip Starzynski ja näiden välissä, vasemmalle painottuneena Bartosz Kapustka. Nadelka ottaa jo alun taktisilla valinnoilla yliotteen Backesta. 4-3-3 kehitettiin aikanaan nimenomaan murtamaan 4-4-2:n ylivalta ja sitä voidaankin pitää täsmälääkkeenä perinteistä 4-4-2:sta vastaan.

Ne vähät hetket, kun Puola puolustaa, se valuu Suomen tavoin tiiviiseen 4-4-2 ryhmitykseen.

Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa

Puolan pallonhallinta on pelin alkupuolella 70%. Joukkue kierrättää pelivälinettä ja siirtelee Suomen puolustusryhmitystä mielensä mukaan. Suomen maalille syntyy muutama puolivaarallinen tilanne, jotka Suomi kuitenkin selvittää. Puola hakee oppikirjamaisesti tilaa nopeilla puolenvaihdoilla. Suomi ei saa omaa hyökkäystään käynnistymään. Puolivillainen prässi ei ole kollektiivisesti organisoitua ja satunnaiset riistot päättyvät nopeasti uuteen pallon menetykseeen. Puolustuksen painopiste liikkuu laidalta toiselle liian hitaasti. Katastrofin merkit leijuvat ilmassa.

1-0

Ensimmäiseen maaliin johtanut tilanne käynnistyy, kun peli on vanhentunut tasan 17 minuuttia.

Suomen puolustusryhmitys on tiiviinä oikeassa laidassa. Puolan hyökkääjä Milik pudottautuu Hetemajn ja Sparvin välistä alas palloa vastaan. Hetemaj arvioi tilanteen  väärin. Hän irtoaa omalta paikaltaan keskikenttälinjan vasemmassa laidassa ja yrittää riistoa pelaajalta, joka on tilanteessa ensisijaisesti Sparvin vastuulla. Riisto epäonnistuu, Hetemaj kaatuu ja pelaa itsensä ulos. Virhe on yllättävä. Hetemaj esiintyy kurinalaisesta puolustamisesta tunnetun Italian pääsarjajoukkueen avauksessa, yleensä vasemmassa laidassa. Itselleen tutulla pelipaikalla, tutussa tilanteessa, hänen pitäisi osata. Ehkä virhe ei kuitenkaan ole yllättävä. Hetemaj tunnetaan impulsiivisesta luonteestaan, joka konkretisoituu pelikentällä sekä hyvässä että pahassa. Käsky riistää pallo tuskin ehti käydä Perpan pään kautta.

Hetemajn kompuroinnin jälkeen Puola pelaa nopeasti pallon vastakkaiseen laitaan nousseelle laitapuolustaja Artur Jedrzejczykille. Uronen irtoaa peittämään pelaajaa, jonka tulisi olla lähtökohtaisesti Hetemajn vastuulla. Laidalle syntyy yksi vastaan yksi tilanne. Urosen ja Arajuuren väliin jää valtava tila, jota ei puolusta kukaan. Suomella ei silti näennäisesti ole hätää. Boksissa puolustuksella on viisi vastaan neljä ylivoima.

Eremenko ja Sparv eivät kuitenkaan merkkaa ketään. Todellisuudessa Suomen maalin edessä on Puolan neljä vastaan kolme ylivoima. Oikea laitahyökkääjä Kamil Grosicki seisoo rangaistuspilkun kohdalla pitkän aikaa täysin vapaana. Jedrzejczyk pelaa laidalla jalkansa vapaaksi ja laittaa matalan kovan keskityksen, josta Grosicki törkkää pallon yhdellä kosketuksella alakulmaan. Eremenko ja Sparv seuraavat hämmentyneinä katseillaan.

 

Tilanne hetki ennen ensimmäistä maalia. Maalintekijä Grosicki vapaana pilkun kohdalla.

Vaikka maalia edelsivät yksilövirheet, on kyse ensisijaisesti taktiikasta ja juuri senkaltaisesta tilanteesta, johon 4-3-3 ryhmityksellä 4-4-2:sta vastaan pyritään. Keskelle kaventavat laitahyökkääjät luovat keskuspuolustajien alueelle kolme vastaan kaksi ylivoiman ja pakottavat joko laitapuolustajat tai keskikentän keskustan pelaajat merkkaamaan. Tilaa pyritään avaamaan tilanteesta riippuen joko laitapuolustajien nousuille, keskuspuolustajan ja laitapuolustajan väliin tai puolustuslinjan eteen. Puolan ensimmäisessä maalissa ei sen paremmin Sparv kuin Eremenkokaan tee elettäkään keskuspuolustusta auttaakseen. Maali on paitsi Suomen taktista osaamattomuutta myös Puolan erinomaisuutta.

2-0

Puolan toinen maali syntyy nopeasta tilanteenvaihdosta pikatahtia ensimmäisen jälkeen. Tapahtumasarja käynnistyy ajassa 19.25, kun Suomen lyhyt pallonhallintajakso päättyy Puolan vastaiskuun. Riiston aikainen ryhmitys antaa vähäisiä viitteitä Backen hyökkäysajatuksesta. Eremenko ja Sparv ovat Suomen keskuspuolustuksen edessä lähes rinnakkain. Hämäläinen ja Hetemaj ovat Puolan puolustuslinjassa kiinni, Pohjanpalo muutaman metrin alempana. Laitapuolustajat ovat nousseet pitkälle yli keskilinjan. Ring on leikannut keskikentän keskelle peliä rakentamaan. Idea on selvästi rakentaa alueellinen ylivoima Suomen vasempaan laitaan Puolan hyökkäysalueelle. Millä tavalla tämän lopulta on tarkoitus johtaa murtautumiseen, ei selviä tässä tilanteessa.

Ennen riistoa palloa siirrellään keskuspuolustajien ja keskikentän pohjapelaajien välillä, kunnes Sparv antaa napakan syötön kolmen puolalaisen väliin liikuvalle Ringille. Syöttö ei ole huono ja tilanne voisi päättyä toisinkin, mutta  Ring ei huomaa tilanteeseen syöksyvää Kapustkaa. Suojaus on riittämätön ja Kaputska onnistuu taklaamaan Ringiltä pallon. Hetkessä Puola aloittaa nopean kolmen pelaajan vastaiskun. Suomen puolustus on negatiiviselle tilanteenvaihdolle tyypillisesti hiukan epätasapainossa, mutta siitä huolimatta ei joukkueella näyttäisi olevan mitään hätää. Pallon alla ovat molemmat keskuspuolustajat sekä keskikentän keskustan kaksikko. Puolustukseen kiiruhtavat myös Uronen ja Arkivuo.

Oikeassa laidassa Arkivuo on riiston hetkellä muutaman metrin ylempänä kuin Puolan laitahyökkääjä Grosicki. Tämä riittää. Grosicki saa vapauttavan syötön ja kuljettaa Suomen rangaistusalueelle. Arkivuo ei ehdi estää Grosickin loistavaa keskitystä, jonka Pawel Wszolek ohjaa maalivahdin alueen rajalta maaliin.

Ryhmitys riiston hetkellä. Arajuuri ja Toivio kuvan ulkopuolella Suomen puolustusalueella.

Aivan kuten ensimmäisessäkin maalissa, Suomen keskikentän keskustan pelaajat pelaavat tilanteen huonosti. Eremenko on lähtötilanteessa noin 15 metriä alempana kuin keskityksen antanut Grosicki ja parikymmentä metriä alempana kuin Arkivuo. Roma jää kuitenkin tilanteenvaihdossa hölkkäämään keskiympyrään ja jättää laidan kilpajuoksun takamatkalta aloittaneen Arkivuon vastuulle. Sparv puolestaan merkkaa tilanteessa maalintekijä Wszolekia ja havainnoi kyllä tämän, mutta ei syystä tai toisesta aloita ratkaisevaa täysivauhtista spurttia ajoissa ja puolalainen pääsee vartioinnista huolimatta törkkäämään pallon vapaasti maaliin.

Hetki ennen keskitystä. Sparv vielä maalintekijä Wszolekin edellä.

Backe vaihtaa 4-1-4-1:een

Noin 26 minuutin kohdalla Backe reagoi huonosti toimivaan keskikentän kaksikkoon ja tekee taktisen korjausliikkeen. Suomi siirtyy 4-1-4-1 ryhmitykseen. Sparv pudottaa linjojen väliin, Ring siirtyy Eremenkon vierelle keskikentän keskelle ja Hämäläinen asettautuu oikeaksi laitalinkiksi. Pohjanpalo jatkaa yksinäisenä kärkenä. Tavoittelee Backe muutoksella sitten mitä tahansa, kovin kauaa se ei toimi. Viisi minuuttia myöhemmin Puola iskee kolmannen kerran.

3-0

Ajassa 31.44 pallo on päätynyt Puolan vasemmalle topparille Michal Pazdanille. Suomen puolustusryhmitys on kunnossa ja tilanne vaikuttaa täysin vaarattomalta. Pazdan laittaa pitkän ristikkäisen puolenvaihdon jälleen ylös nouseelle Jedrzejczykille, joka puolestaan jatkaa pallon yhdellä kosketuksella laitahyökkääjä Wszolekille. Uronen sijoittuu käsittämättömästi merkkaamansa Wszolekin ja sivurajan väliin. Laitahyökkääjällä on ura auki kohti Suomen maalia. Hetkessä tilanne on muuttunut vaarattomasta painajaiseksi. Arajuuri syöksyy keskeltä korjaamaan Urosen virhettä ja ajautuu kauaksi oikealta paikaltaan. Puola saa juuri sitä, mitä nopealla puolevaihdolla hakee. Keskuspuolustajien väli repeää.

Arajuuri paikkaa Urosen huonoa sijoittumista. Keskuspuolustajien väli repeää. Maalintekijä Starzynski keskellä vapaana.

Jedrzejczykin syöttö keskelle jää kuitenkin Filip Starzynskin selkäpuolelle ja keskikenttämies joutuu lyömään jarrut päälle. Hetken näyttää, että puolenvaihtoon hölkäten reagoinut Sparv ehtii kuin ehtiikin tilanteeseen. Sparv ei kuitenkaan saa vauhtiaan pysäytettyä ajoissa ja astuu kohtalokkaan askeleen ohi Starzynskin. Puolalainen saa vasemman jalkansa vapaaksi ja napauttaa pallon upella laukauksella ohi Sparvin ja  heittäytyvän Hradeckyn.

Suomi pääsee peliin mukaan

Suomi suorittaa toiselle puoliajalle kaksi pelaajavaihtoa. Schuller korvaa Hämäläisen ja Lod Hetemajn. Ryhmityksessä siirrytään takaisin 4-4-2:en. Keskikentän linja vasemmalta lukien on Lod-Schuller-Sparv-Ring. Eremenko siirtyy toiseksi hyökkääjäksi.

Toisen puoliajan ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana Suomi pääsee peliin mukaan. Joukkue pystyy pitämään palloa ja jopa rakentamaan hyökkäyksiä. Osa parannuksesat johtuu varmasti siitä, että Puola alkaa 3-0 tilanteessa olla kylläinen ja höllää jalkaa kaasulta. Puolittaisia maalipaikkoja valmiimpaa Suomen hallinnasta ei kuitenkaan synny.

Myös Puola suorittaa vaihtoja. Merkittävimpänä muutoksena kärkeen kirmaa 63:lla minuutilla Robert Lewandovski.

4-0

Ajasta 65.25 alkaen Puola tekee Suomen vasemman sivurajan tuntumassa kolme terävää juoksua. Suomen paikalla oleva puolustus Uronen, Lod ja Sparv seuraavat juoksut hyvin. Liikkeiden seurauksena pelaajien pelipaikat kuitenkin vaihtuvat ja 20 sekuntia ensimmäisestä pystyjuoksusta Lod on laitapuolustajan paikalla, Sparv laitahyökkääjänä ja Uronen keskikentän keskellä. Vasemman toppari Arajuuren ja laitaa puolustavan kolmikon välillä oli jälleen valtava aukko.

Uronen pumppaa oikeaoppisesti linjasta ja ohjaa pallollisen Starzynskin kohti sivurajaa. Sparvin pitäisi kaventaa ja peittää pystysyöttö Urosen ja Sparvin välistä. Sparv kuitenkin pompahtelee kevyesti paikallaan ja Starzynski saa vapaasti livauttaa namusyötön puolustuksen selustaan. Samaan aikaan Lodilla sattuu musta hetki ja hän jättää alati vaarallisen Grosickin merkkaamatta. Grosicki hyödyntää nukahduksen hymyssä suin ja syöksyy kiinni tyhjään tilaan pelattuun syöttöön.

Hetki ennen Lodin nukahdusta ja Starzynskin syöttöä Sparvin ja Urosen välistä. Arajuuren ja laidan välillä riittää tyhjää tilaa.

Niin täydellinen on Lodin uinahdus, että Grosickilla on rangaistusalueella runsaasti aikaa  katsella ja miettiä, mitä pallolla oikein tekisi. Ratkaisu ei lopulta ole kummoinen, mutta pallo päätyy onnekkaana kimmokkeena Wszolekin jalkaan, jolla oli helppo työ siirtää peliväline neljännen kerran Suomen verkon perukoille.

Stadionilla kuuluu rusahdus, kun Suomen selkäranka katkeaa lopullisesti.

5-0

Viides maali on osuma, jonka ei olisi koskaan pitänyt syntyä. Ajassa 84.04 vastikään kentälle vasemmaksi toppariksi vaihdettu Bartosz Salamon laittaa koko kentän läpi lentävän pitkän ristipallon, joka laskeutuu puolustuslinjojen väliin ja sujahtaa Urosen ja Arajuuren välistä Suomen puolustuksen selustaan. Suomen joukkue on jo tuudittautunut neppailemaan lopun ottelua. Puolustuslinja on liian levällään ja liian väsynyt. Sen paremmin Uronen kuin Arajuurikaan ei saa syöttöä katkaistua ja unelmapeliään pelannut Grosicki karkaa toisen kerran maalintekoon.

Puola loisti, Suomi ei

Taktisesti Nawalka söi Backen elävältä. Puola onnistui Suomen puolustavasta pelitavasta huolimatta luomaan jatkuvasti ylivoiman keskikentälle, oikeaan laitaan ja jopa Suomen maalin eteen. Joukkueena Puola oli harjaantunut ja valovuosia Suomea edellä. Fyysisesti puolalaiset voittivat lähes jokaisen kaksinkamppailun. Syötöt ja viimeistelyt olivat ratkaisevilla hetkillä jotain, josta Suomessa enimmäkseen vain unelmoidaan. Pelaajien palloton liike ja tilanteisiin reagointi olivat joukkueilla kuin eri planeetalta. Lopputulos ei ole millään tasolla vääryys. Enemmänkin maaleja olisi voinut tulla. Kokonaisuutena Puola näytti todella vahvalta. Maa saattaa onnistuessaan hyvinkin olla kesän EURO 2016 lopputurnauksessa jopa neljän parhaan joukossa.

Suomen pelistä ei ilonaiheita löytäisi optimistisin optimistikaan. Joukkue pelasi amatöörimäisesti ja erityisesti Sparvilla oli mustaakin mustempi päivä. Hän oli neljässä Suomen ensimmäisessä maalissa tilanteessa, jossa olisi oikealla reagoinnilla pystynyt estämään maalin tai katkaisemaan ratkaisevan maaliin johtaneen syötön.

Synkältä näyttää, mutta liian pitkiä johtopäätöksiä ottelusta tuskin kannattaa vetää. Peli oli Backen ensimmäinen harjoitusmaaottelu ykkösmiehistöllä. Pelaaminen näytti juuri niin epävarmalta ja keskeneräiseltä kuin olettaa saattoi. Valmentaja sai kuitenkin kaipaamaansa kovan pelin ja pystyi keräämään tietoa pelaajista ja taktiikkansa toimivuudesta. Nollaamismahdollisuus on jo huomenna tiistaina, kun Suomi kohtaa harjoitusottelussa vieraskentällä Norjan.