RoPS 2-HJK 2: vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko rahalla

RoPS:n kohdalla puhuttiin ennen kauden alkua paljon ydinpelaajien, Mostagh Yaghoubin ja Faith Friday Obilorin poistumisesta keskisektorilta. Kun vielä elintärkeä Antti Okkonen kärsii pitkästä loukkaantumisesta, ovat puheet RoPS:n tulevasta kaudesta kääntyneet mediassa mollivoittoisiksi. Rohkeimmat toivovat päävalmentaja Malisen vetävän kanin hatusta, vaikka uusien pelaajien ei uskota olevan lähteneiden veroisia.

Joukkuepelaamisen keskeneräisyys on näkynyt. Ensimmäisessä ottelussa PK-35:tä vastaan RoPS:n sensaatiomaista nousua 3-0 tappioasemasta 3-4 voittoon avitti kotijoukkueen onneton koheltaminen johtoasemassa. Jos RoPS oli hiukan sekaisin, oli PK-35 johtoasemassa kuin avohoitopotilas vahvassa lääkityksessä. Toisessa pelissä HJK tappiosta sisuuntunut IFK Mariehamn kaatoi energisesti esiintyneen Rovaniemen kotikentällään 1-0. Saarelaisten pieni kotikenttä palveli kotijoukkueen ihailtavan hyvin organisoitua, tiivisti puolustavaa pelitapaa. Maarianhamina on jokaiselle vierailijalle vaikea paikka. Rops oli parempi kuin tulostaulu lopussa näytti. Tappiosta ei voida vetää kummoisia johtopäätöksiä.

HJK on aloittanut kauden kahdella kotivoitolla. Ensin kaatui Maarianhamina 2-0 ja sitten VPS 3-1. Arviot peleistä ovat vaihdelleet varovaisen positiivisista ylistäviin. Erityisesti kymppipaikan Atomu Tanaka, vasemman laidan Nnamdi Oduamadi ja keskikentän Medo ovat keränneet vuolaita kehuja. Joukkueen kysymysmerkit liittyvät lähinnä maalivahtipelaamiseen ja puolustuslinjaan. Hiukan ylipainoiseksi kuvattu nuori saksalaismaalivahti Dähne on ollut epävarma. Puolustus ei ole vielä joutunut todelliseen testiin, mutta Lum Rexhepi on osoittautumassa virhealttiiksi eikä Tatomirovic ole hyvä avaamaan peliä. Vähälle huomiolle on voittopeleissä jäänyt se, että huolimatta Medon hyvästä pelaamisesta yksilötasolla HJK:n keskikenttä siirtää palloa liian hitaasti. Pelinrakentelu ei ole kummassakaan ottelussa ollut erityisen timanttista. Vaihdostakaan ei löydy vahvistuksia, penkillä pelaajat ovat joko yli 30 tai alle 20. HJK:n kohdalla suurimmmat kysymykset ovat, kuinka kauan tähtikentällinen jaksaa pitää yllä parasta suoritustasoaan ja saadaanko pelinavaaminen ja -rakentelu toimimaan sillä tasolla, joilla niiden tuolla materiaalilla pitäisi.

HJK:n kaksi ensimmäistä vastustajaa olivat taktisesti kovin erilaisia. IFK Mariehamn pudotti tiiviin sumpun oman maalin eteen ja pyrki vastaiskuihin. HJK piti palloa ja haki  aukkoja. Vieraiden vastaiskuja ei nähty ja 164 senttinen Tanaka löysi keskuspuolustajien tontilta vapaan puskupaikan. VPS puolestaan pyrki pallonhallintaan. Kunnioitusta herättävä lähtökohta osoittautui liian uhkarohkeaksi. HJK nosti prässitasoaan eikä vierailija osannut reagoida. HJK riisti pallon ja rokotti nopeasti virheistä.

Vedonlyöntitoimistot uskovat matematiikkaan. HJK:n vierasvoitolle ja tasapelille tarjotaan pienempiä kertoimia kuin Ropsin kotivoitolle. Rovaniemi ei ole kuitenkaan ollut viime vuosina HJK:lle helppo paikka vierailla eikä kotivoitto tunnu, molempien joukkueiden aiemmat pelit nähneelle, mitenkään mahdottomalta ajatukselta.

RoPS ottaa yliotteen

Molemmat joukkueet ovat tehneet edellisten otteluiden aloituskokoonpanoon yhden muutoksen. HJK:lla Ville Jalasto siirtyy laitapuolustajan tontilta Rexhepin tilalle keskuspuolustajaksi. Oikean pakin tontin saa Sebastian Sorsa. RoPS:lla Aapo Heikkilän paikalle oikeaksi laitahyökkääjäksi tulee John Oluremi William.

Avauskokoonpanot

Kentän reunoilla näkyy lumikasoja. Katsomossa hytistään toppatakit päällä. ”Painitaanko?” kysyy voimahyökkääjä Kokko toppari Jalastolta pukukoppikäytävällä. Malinen tartuu isännän ottein rattiin. Hän alkaa pelata upporikasta tai rutiköyhää ja laittaa joukkueensa prässäämään korkealta ja kovaa. RoPS ottaa sekä henkisen että pelillisen yliotteen vierailijoista. Tervetuloa Lappiin.

Malista ja RoPS:a täytyy ihailla. Rovaniemeläisten energinen prässi iskee sinne, missä HJK on heikoin. Vierailijoiden pelinavaaminen menee tukkoon. Pelinrakentaminen ei toimi. Saksela pimentää aiemmissa peleissä vaarallisesti esiintyneen Oduamadin. Peli on alusta saakka katkonaista. Jos Rops ei saa riistoa, se rikkoo – eikä varmasti vahingossa. Vihellyksen jälkeen Rops palauttaa prässin hajottaman kenttätasapainon eikä HJK ei saa omasta pelirytmistään kiinni. Mitään pelirytmiä ei edes ehdi muodostua, kun pilli jo taas soi. Jatkuva rappaaminen syö HJK:n peli-iloa ja itseluottamusta. Vierasjoukkue näyttää kohmeiselta ja haluttomalta.

Lehkosuo joutuu alistumaan Malisen määrittlemään pelin luonteeseen. Peli aaltoilee nopeasti päästä päähän. Molemmat avaavat pitkillä palloilla, rikkovat ja hakevat suoraviivaisesti ratkaisuja. Varsinaisia taktisia hienouksia ei nähdä. Tiki-takan ja pitkien syöttökombinaatioiden ystävät lähtevät kotiin tai vaihtavat kanavaa. Edetään tilanteenvaihdosta tilanteenvaihtoon. Ryhmitykset ovat jatkuvasti epätasapainossa. Pilli soi ja soi. Koko ajan tapahtuu. Peli on kaikessa rikkonaisuudessaan erittäin viihdyttävää.

0-1

RoPS ei ainoastaan prässää vahvasti, se myös hyökkää todella röyhkeästi. Molemmat laitapuolustajat ja molemmat keskikentän pohjapelaajat nousevat. Yhdeksän minuutin kohdalla rohkeus kostautuu. RoPS:n maalivahti Ricardo avaa pitkän. Potku päätyy muutaman kosketuksen jälkeen Oluremille, joka antaa huolimattoman syötön taaksepäin Mäkitalon selkäpuolelle. Pallo päätyy suoraan HJK:n Alholle, joka tekee nopean tempokuljetuksen kohti RoPS:n päätyä. Oikealla maalia kohti juoksee Morelos, vasemmalla Tanaka. Vastassa ovat topparit Jammeh ja Hämäläinen. Muut sinipaidat ovat tilanteesta myöhässä.

HJK:lla ratkaistavana kolme vastaan kaksi tilanne.

Alhon ratkaisu ei ole kummoinen. Syöttö jää Morelosein selkäpuolelle ja hyökkäys pysähtyy. RoPS:n Pirinen, Mäkitalo, Saxman ja Saksela ehtivät puolustuksen avuksi. Tilanne näyttää jo raukeavan, mutta kolumbialainen osoittaa, miksi hänet on hankittu. Hän hakee vasemman jalkansa vapaaksi ja lataa upeasti pallon puolustajien keskeltä verkon perukoille. Ricardo on maalissa huonosti sijoittunut, mutta niin loistava on Moreloksen kuti, ettei parempikaan sijoittuminen olisi taannut torjuntaa.

Tilanne juuri ennen Morelosin laukausta. HJK on menettänyt kolme vastaan kaksi ylivoiman. Ricardo on etutolpalla, mutta eihän tästä enää tule maalia, eihän?

1-1

RoPS ei takaiskusta huolimatta notkahda. Prässi pysyy korkealla, pelitapa rohkeana ja rikkovana. Kotijoukkue istuu yhä kuskin paikalla ja rakentaa tilanteita. HJK koettaa rimpuilla ja iskeä vastaan. Neljäntoista minuutin kohdalla Mäkitalo laukoo puolustajaa päin, pallo kimpoaa keskikentälle ja Alho on jälleen päästä irti. Tilanne kuivuu kuitenkin kokoon. Vajaat kaksikymmentä minuuttia on pelattu, kun Jalasto avaa nopean kierrätyksen jälkeen pitkän pystysyötön oikeaa laitaa kipittävälle Tanakalle. RoPS:n toppari Jammeh ajautuu liian kauas laitaan ja on häviämässä kaksinkamppailun nopealle japanilaiselle. Maalin edessä odottelevat Morelos, Alho ja Oduamadi. Jammeh tajuaa olevansa väärässä paikassa väärään aikaan ja rikkoo keltaisen kortin arvoisesti. Tilanteet eivät johtaneet maaleihin tai maalipaikkoihin, mutta kuvastavat pelin luonnetta ja Malisen taktista lähestymistapaa erinomaisesti.

27:llä minuutilla RoPS vihdoin palkitaan. Tilanne etenee nopeasti. Saksela heittää nopean sivurajan rangaistusalueen rajalle kohti Kokkoa, joka vippaa pallon päänsä yli Taylorille. Tatomirovic uinahtaa puoleksi sekunniksi, kääntyy seuraamaan palloa ja unohtaa Kokon. Se riittää. Kokko luikahtaa topparin väärälle puolelle ja Taylor nekkaa pallon päällään taaksepäin takaisin voimahyökkääjälle. Jalasto reagoi liian myöhään ja lopulta jopa väistää Kokon upeaa vasemman jalan laukausta. Dähne on voimaton.

Kokko pommittaa. Jalasto väistää.

2-1

Ottelun kulku pysyy Malisen pelisuunnitelmassa. Erikoistilanteet seuraavat toisiaan. RoPS siirtyy yhä vahvemmin tilanteen herraksi, vaikka myös HJK:lla on paikkansa. Peli on vanhentunut 36 minuuttia, kun RoPS:n kamerunilainen laitahyökkääjä Nganbe suojaa kulmalipulla palloa niin kauan, että romuluinen Onovo lopulta rikkoo. Joulupukkiin ja Mustanaamioon uskovat voivat vielä ajatella, että vapaapotku tuolta alueelta on sattumaa.

RoPS saa taktiikkansa mukaisen sivuvapaapotkun. Maalin edessä vartioimatta seisova Oluremi ei näytä kiinnostavan puolustuksessa ketään. Sakselan jalka heilahtaa ja pallo putoaa etutolpalle. Oluremi tekee estelemättä liikeen hölmistyneen Jalaston tontille ja puskee pallon etukulmasta maaliin. Myös Nganbe tekee liikkeen kohti etukulmaa.

Pallo on ilmassa, maalintekijä Oluremi HJK:n toppariparin vartioinnissa.

Saitteko tilanteesta vahvan déjà vun? Niin minäkin. Vastaavia tilanteita nähtiin jo ottelun 29:llä minuutilla. Tuolloin sivuvapaapotkussa Jalaston tontilla häslinkiä aiheuttivat Nganbe ja Hämäläinen. Kaukana eivät olleet myöskään Kokko ja Oluremi. Lopulta Jalasto hävisi tilan Hämäläiselle, jonka pusku kuitenkin suuntautui puolustuksen jalasta yli päätyrajan. Myös tilanteesta seurannut kulma lähti Sakselan jalasta kohti etukulmaa, johon liikkuivat tällä kertaa Hämäläinen, Nganbe ja Jammeh. Jalasto hävisi tässäkin tilanteessa kriittisen tilan oman maalin etutolpalla Hämäläiselle. Lisäksi Oluremi seisoi täsmälleen samassa paikassa, täsmälleen yhtä vartioimatta kuin maaliin johtaneessa vapaapotkussa. Kulmassa Sakselan potku jäi HJK:n onneksi aavistuksen liian matalaksi ja Sorsa purki pallon turvalliselle alueelle. Ei kuitenkaan voida sanoa, etteivätkö Lehkosuo ja HJK olisi saaneet varoitusta tulevasta maalista.

Kyllä, olit nähnyt tilanteen ennenkin. Pallo on ilmassa. Oluremilla taitaa tässäkin tilanteessa olla näkymättömyysviitta päällä.

2-2

Johtoasemasta huolimatta RoPS ei varmistele. Peliä pelataan kuten tähänkin saakka. Viisi minuuttia ennen erän loppua Ricardo avaa huolimattoman roikkupallon keskelle kenttää. Medo katkaisee ja syöttää nopeasti Alholle, joka siirtää pallon laukauksen lähettävälle Tanakalle. Ricardo haparoi puolustajien välistä tulevan pallon ja kaikkien unohtama Morelos tuuppaa pelivälineen maaliin. Maali on hyvin samankaltainen kuin HJK:n ensimmäinen osuma. Keskialueen pallonmenetykset on Malisen rohkean pelitavan riskikartoituksessa kirjoitettu isoin kirkuvanpunaisin kirjaimin eikä turhaan. HJK rokottaa niistä toistamiseen. Ehkä juuri keskikentän pallonemenetyksissä näkyy Malisenkin mainitsema RoPS:n keskikentän rutiinin puute.

Alho, Tanaka, Morelos kolmikko taas ratkaisemassa keskikentän riistosta alkanutta kolme vastaan kaksi tilannetta – seurauksena 2-2 maali. Sama toistuu vielä kolmannen kerran 56. minuutilla, tosin ilman osumaa.

Yritys hyvä kymmenen, tulos…tasan.

Toinen puoliaika on ensimmäisen toisinto ilman täysosumia. Kotijoukkue hätyyttelee vieraiden maalia muutaman minuutin välein. Verkkoon palloa ei kovasta yrittämisestä huolimatta saada. HJK:n paras paikka tulee jälleen, kahden ensimmäisen maalin tavoin keskikentän pallonriistosta ja nopeasta pystysyötöstä. Tällä kertaa Tanaka kuitenkin pamauttaa pallon päädystä yli. Viimeisellä kahdellakymmenellä minuutilla molempien joukkueiden väsymys alkaa näkyä. Juoksu kentällä hidastuu ja pallolliset ratkaisut ontuvat. Vaihtomiehet eivät tuo taktisesti peliin mitään uutta eivätkä tuoreet jalat juuri paranna pelin laskenutta tempoa.

Sanotaan, että onni suosii rohkeaa. Aina niin ei käy. Malinen otti ohjat. Lehkosuo peesasi. Pisteet tasattiin. Helsingissä tulokseen voidaan olla tyytyväisiä, ehkä ennakko-odotuksiin nähden Rovaniemelläkin.

Energinen RoPS oli kotikentällään vahva. Yaghoubin, Obilorin ja Okkosen puuttumiset eivät keikauttaneet venettä. Taylor oli viime kaudella JJK:n pelaamisen sielu, vaikka kärsi pitkähkön loukkaantumisen kesken kauden eikä missään vaiheessa ehtinyt täyteen kukoistukseen. Alkukauden upeat laukaukset ja Kokko-Taylor -akselin onnistumiset antavat viitteitä tulevasta. Tämä kesä voi olla nuoren pelaajan läpilyöntikausi. Myös lujaa taisteleva Saxman näyttää kotiutuneen hyvin keskikentälle. Kokko on sarjan voimahyökkääjien eliittiä, Saksela ja Pirinen erinomaisia nousevia laitapuolustajia. Ulkomaalaiset täyttävät paikkansa. Tasapeli sarjan suurinta ennakkosuosikkia vastaan oli kova näyttö myös Malisen osaamisesta.

Yksi vierastasapeli ei ravistanut ennakkosuosikin asemaa HJK:n harteilta. Silti se myös paljasti joukkueesta uusia asioita. Kovin sanoin arvosteltu ja epäilty Dähne on parhaimmillaan hyvä liigamaalivahti. Topparit ovat heikkoja avaamaan peliä ja pelinrakentaminen huutaa puuttuvaa Annania toimiakseen. Lisäksi joukkueella on ongelma oikean topparin tontilla. Tänään poissaollut Rexhepi ei ole vakuuttanut eikä Jalasto ole keskuspuolustaja, vaikka haastattelussa kertoi paikkaa pelaavansa, jos Lehkosuo niin tahtoo. Rovaniemen peli kuitenkin paljasti karuja puutteita Jalaston topparipelaamisessa niin sijoittumisessa, reagoinnissa kuin kaksinkamppailuvoimassakin. Erityisesti puolustaminen etutolpalla oli epävarmaa kuin Jarkko Hurmeella maajoukkueessa konsanaan. Jos Suomen Lappi ei anna anteeksi heikkoa topparipelaamista, sitä tuskin tekevät Eurooppaliigan karsintojen joukkueetkaan. Huolestunut saa olla myös Hans Backe. Jalasto on maajoukkuemies.

Belgia: Wilmotsin tähtitarha

Millainen maajoukkue on Belgia, FIFA-rankingin kakkonen, kokoonpano täynnä toinen toistaan ylistetympiä lahjakkuuksia, EURO 2016 karsintalohkonsa voittaja, viime MM-kisojen alisuorittaja ja Suomen seuraava maaotteluvastustaja?

Päävalmentajaksi lyhyellä oppimäärällä

Tsemppivalmentaja Wilmots on käärinyt hihat.

47-vuotiaan Marc Wilmotsin ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkään maan päävalmentaja. Wilmots aloitti valmentajauransa kolmen kuukauden väliaikaisella pestillä Schalkessa vuonna 2003. Vuosi myöhemmin, kesäkuussa 2004 Wilmots pääsi päävalmentajaksi Belgian pääsarjan Sint-Truideniin vain saadakseen potkut kahdeksan kuukautta myöhemin. Voittoprosentti seuravalmentajana oli 21,4.

Vuonna 2009 Belgian maajoukkue rämpi pohjamudissa. Sukellusta oli jatkunut vuodesta 2002 ja maan FIFA-ranking oli 68. Loppuvuodesta 2009 pelastajaksi palkattiin hollantilainen Dick Advocaat, joka nimesi Wilmotsin apuvalmentajakseen. 2010 Advocaatia seurasi Georges Leekens. Wilmots jatkoi apuvalmentajana. Belgia jäi EURO 2012 karsintalohkossa Saksan ja Turkin taakse ja karsiutui lopputurnauksesta. Leekens sai potkut ja Wilmots, tuo Belgian Markku Kanerva, sai paikan alle vuoden seuravalmennus- ja muutaman vuoden apuvalmennuskokemuksellaan. Alunperin pestin piti olla vain tilapäinen, mutta sopimus vakinaistettiin muutaman ottelun jälkeen.

Wilmots sai nuoren ja lahjakkaan joukkueen voittamaan. Hänen alaisuudessaan Belgia eteni 2014 Brasilian MM-kisoihin ilman ainoatakaan tappiota. Myös kisoissa maa selvitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Joukkue ei silti missään vaiheessa esiintynyt kentällä erityisen vakuuttavasti ja lopputurnaus päättyikin ennenaikaisesti neljännesvälierissä 0-1 tappioon Argentiinalle.

EURO 2016 karsinnoista Belgia eteni jatkoon lohkovoittajana ja vuonna 2015 Wilmots palkittiinkin FIFA:n vuoden valmentajana.

FIFA rankingin ykköstilasta, menestyksestä ja positiivisista arvioista huolimatta Wilmots on kerännyt kannattajilta kritiikkiä. Hänellä on käytössään kaikkien aikojen joukkue, josta kaikista tähdistä huolimatta puuttuu loistokkuus. Belgian pelistä puuttuu indetiteetti, tunnistettavuus. Argentiina-tappio hiertää ja lähihistoria on täynnä nihkeitä yhden maalin voittoja ja tasapelejä heikohkoja maita vastaan. Pelaaminen on tehotonta. Vaikka Wilmots on voittanut paljon pelejä, ei hän ole koskaan tiukan paikan tullen osoittanut erityistä taktista kyvykkyyttä. Joukkue ei ole koskaan kasvanut edes osiensa summaksi, saati enemmäksi. Tylysti pelkistettynä kritiikki tarkoittaa, että Belgia ei voita Wilmotsin ansiosta vaan hänestä huolimatta.

EURO 2016 lopputurnaus kesällä on Wilmotsin paikka näyttää. Hän on sanonut lopettavansa Belgian peräsimessä kisojen jälkeen. Jos menestystä ei tule, Wilmots jää historiaan valmentajana, joka pilasi Belgian kultaisen sukupolven mahdollisuudet turnausmenestykseen.

Tähdet, tähdet

Belgian joukkueen runko on pysynyt hyvin yhdessä Brasilian MM-kisoista saakka ja monet pelaajat tuntevat toisensa jo junioriajoista lähtien. Ihanneavaus vilisee tähtistatuksella varustettuja lahjakkuuksia.

Belgian ihannekokoonpano. Fellainille vaihtoehtona on esimerkiksi Dries Mertens, jolloin De Bruyne pelaa keskellä.

Yksi aikansa parhaita

Belgian ehdoton ykkösmaalivahti on Chelsean Thibaut Cortois. Sanomattakin on selvää, että senttiä vaille kaksimetrinen veskari on ulottuva ja hyvä torjuja. Reaktiotorjuntojen lisäksi hän hakee korkeat keskityspallot luotettavasti myös maalivahdin alueen ulkopuolelta ja avaa peliä pitkillä tarkoilla heitoilla. Ainoana heikkoutena pidetään Cortoisn jalalla pelaamista, joka sekin on tasoa ”hyvä” tason ”loistava” sijaan. Jos Cortois syystä tai toisesta on poissa, on tilalle laittaa vaikkapa Liverpoolin ykkösveskari Simon Mignolet.

Neljän topparin linja

Belgia pelaa neljän puolustuslinjalla. Ykkösrivi Wilmotsin kirjoissa on Jan Verthongen, Thomas Vermaelen, Vincent Kompany ja Toby Aldeweireld.

Oikea keskuspuolustaja ja joukkueen kapteeni Kompany on vahva pääpelaaja, hyvä avaamaan peliä ja erinomainen taklaamaan. Hän on myös fyysinen, nopea ja teknisesti taitava. Häntä ei syyttä pidetä yhtenä maailman parhaista keskuspuolustajista. Kompany valittiin Valioliigan vuoden 2012 kauden pelaajaksi ja hänet on nimetty vuosi toisensa jälkeen vuoden joukkueeseen. Viimeinen kausi tosin ei ollut aivan parasta Kompanya.

Toisena keskuspuolustajana on yleensä vasenjalkainen Vermaelen, jonka nykyinen seura on FC Barcelona. Vermaelen on toiminut kapteenina sekä Belgian että entisen seuransa Arsenalin paidassa. Häntä pidetään mm.erinoimasena pääpelaajana ja hyvänä ohjaamaan peliä. Kaikesta huolimatta Vermaelen ei yllä topparina Kompanyn tasolle. Vermaelenin viimeiset vuodet ovat lisäksi olleet lukuisten loukkaantumisten rikkomia eikä Barcelonan tapa pelata erittäin vakiintuneella kokoonpanolla ole ollut hänelle eduksi. Hän voi pelata keskuspuolustuksen lisäksi myös vasenta laitapuolustajaa.

Belgialta puuttuvat luontaiset, modernin laitapuolustajan pienet, pallotaitavat ja vikkelät arkkityypit. Laitapuolustajina pelaavat Aldeweireld ja Verthongen ovat molemmat koulutukseltaan ja seurajoukkueiden pelipaikoiltaan keskuspuolustajia, ja vaikka kumpikin on vuosien myötä parantanut esityksiään laidassa, on kummallakin sijoittumisen kanssa ajoittain vaikeuksia. Yksi vastaan yksi tilanteissa heiltä puuttuvat laitapuolustajille tyypilliset ketteryysominaisuudet ja kumpikin on ongelmissa nopeita ja teknisiä pelaajia vastaan.

Huolimatta varsinaisten laitapuolustajien puutteesta Wilmots pyrkii peluuttamaan modernin ajan jalkapalloa, jossa pakit nousevat agressiivisesti hyökkäyksiin mukaan. Tämä tuo hyökkäyksiin lisää miehitystä, mutta kummankaan laitapuolustajan keskitykset, syötöt tai pelikäsitys eivät ole samaa tasoa kuin Belgian keskikenttäpelaajien. Kumpikaan ei myöskään juuri ohita pelaajia sen paremmin nopeudellaan kuin tekniikallakaan. On ehkä väärin sanoa, että laitapuolustajat olisivat Belgian heikkous, mutta Wilmotsin tapa nostaa topparin ominaisuuksilla varustetut laitapuolustajat ylös hyökkäyksiin avaa tilaa nopeille vastaiskuille, varsinkin kun hyökkäyksistä palaaminen on pakeilla usein hitaampaa kuin pelityyliin kuuluisi.

Suuri huutomerkki, suurempi hiljainen

Marouane Fellaini on huutomerkki kentällä. Hän on jokaisen tunnistama ikoninen pörröpää, joka väistää tavanomaisia määrittelyjä, ansaitsee oman mainintansa ja paikkansa kentällä. Fellaini on hakenut maailman kentillä rooliaan. Hän on pelannut keskikentän pohjapelaajaa, kymppipaikkaa, box-to-box keskikenttäpelaajaa, hyökkääjää sekä eräänlaista keskikentän target-pelaajaa. Evertonissa pelatessaan Fellaini kehittyi kansainvälisen tason pelaajaksi ja onnistui sekä keskikentän pohjalla että kymppipaikalla. Manchester Unitedissa Fellaini joutui sekä fanien että Moyesin epäsuosioon ja pudotettiin penkkiveikoksi. Ensimmäisenä Manchesterin vuonnaan Daily Telegraph valitsi Fellainin kymmenen Valioliigan epäonnistuneimman hankinnan joukkoon. Myös Louis van Gaalilla on ollut vaikeaa sijoittaa Fellainia kentälle ja pelaajan pelipaikka onkin vaihdellut vaihtopenkin, keskikentän ja hyökkäyksen erilaisissa rooleissa.

Wilmots tuntuu luottavan Fellainiin ja on julkisesti kritisoinut van Gaalin tapaa peluuttaa Fellainia. Wilmots näkee Fellainin parhaimmillaan box-to-box keskikenttäpelaajana. Fellaini on itse sanonut pelaavansa kaikkein mieluimmin keskikentän pohjalla. Paikka ei ole Fellainille täysin ongelmaton. Fellaini on liikkeissään jo kokonsakin ansiosta hiukan hidas ja kankea, minkä vuoksi hänellä on vaara jäädä keskikentän nopeassa pallonsiirtelyssä jälkeen. Syöttäminen ei ole pelipaikan vaatimusten tasolla. Sijoittumisessa ja yhteistyössä muun keskikentän kanssa Fellainilla on ollut ajoittain hankaluuksia. Liian usein myös Fellainin palaaminen puolustukseen on innotonta. Fellainin kannalta hankalaksi tilanteen tekee lisäksi se, että keskikentälle on Belgian maajoukkueessa ylitarjontaa huippupelaajista. Alemman keskikentän roolissa selvästi Fellainia paremmin pärjää vaikkapa AS Roman Radja Nainggolan.

Hyödyllisimmillään 194-senttinen Fellaini tuntuisi kaikesta huolimatta olevan keskikentän hyökkäävässä roolissa, erityisesti luomassa pääpeliuhkaa ja kaaosta vastustajan maalille syvälle valunutta puolustusta vastaan. Tästä kertoo jo sekin, että Fellaini oli EURO 2016 karsinnoissa Belgian paras maalintekijä.

Fellaini on ehkä Belgian tunnistettavin pelaaja, mutta Wilmotsin ensimmäinen valinta keskikentälle on pohjapelaaja Axel Witsel, joukkueen suuri hiljainen. Witsel pelaa Venäjän sarjaa Pietarin Zenithissä. Maineikkaiden suurseurojen profiilipelaajien joukossa seurastatus tuntuu vaatimattomalta. Älkää antako sen hämätä. Witsel on joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän on näkymätön työmyyrä, joka ei lähes koskaan menetä palloa ja jolla on suuri merkitys hyökkäysten käynnistämisessä, ylemmän keskikentän tukemisessa ja pelin rytmittämisessä. Hän on se tasapainottava pelaaja, joka paikkaa puolustuslinjan aukkoja ja jonka ansiosta hyökkäysorientoitunut joukkue ei hajoa liitoksistaan. Myös Witsel on alunperin hyökkäävä keskikenttäpelaaja, mutta on erittäin monipuolinen ja sopeutunut pohjapelaajan rooliin loistavasti. Witselin arvioidaan siirtyvän kauden jälkeen Italiaan.

Hyökkäävän keskikentän magiaa

Ylemmälle keskikentälle Wilmots piirtää ensimmäisenä Eden Hazardin ja Kevin De Bruynen.

Hazard pelaa hyökkäävää keskikenttää tai (4-3-3) laitahyökkääjää. Pelityyliltään, jopa taidoiltaan, häntä on verrattu Messiin. Hazard on kaksijalkainen, nopea, ketterä ja teknisesti erittäin taitava. Hän haastaa yksi vastaan yksi tilanteissa mielellään, tekee vaarallisia tempokuljetuksia, havainnoi kenttää erinomaisesti ja kliinisen viimeistelyn lisäksi jakaa nipuittain loistavia syöttöjä. Hazardia pidetään yhtenä maailman parhaista jalkapalloilijoista ja hänet on valittu kaudella 2014-2015 sekä pelaajien että toimittajien äänestyksessä vuoden Valioliigapelaaajaksi. Maajoukkueessa Hazard ei ole syystä tai toisesta koskaan yltänyt aivan samanlaiseen loistoon kuin seurajoukkueessaan.

De Bruyne käyttää painavaa kaukolaukaustaan mielellään.

Toinen Wilmotsin vakiokasvo, Kevin De Bruyne ei paljoa Hazardista jää, jos ollenkaan. De Bruynea pidetään yhtenä tämän ajan parhaista pelintekijöistä. Hazardin tavoin de Bruyne on kaksijalkainen ja voi pelata keskustan sijaan myös laidoilla. Hänellä on loistava pelisilmä, hyvä syöttövalikoima sekä upeat laukaukset, joita hän myös kärkkäästi käyttää. Jos Hazard palkittiin Englannissa vuoden pelaajana, saman palkinnon sai Saksassa de Bruyne sekä pelaajilta että toimittajilta. Palkintokauden jälkeen De Breuyne ostettiin Manchester Cityyn huimalla 55 miljoonalla punnalla. De Bruyne on viime aikaisissa otteluissa ollut Belgialle jopa Hazardiakin tärkeämpi pelaaja.

Kumpikaan pelaajista on harvoin puhdas laitahyökkääjä tai puhdas keskustan kymppipaikan pelaaja. Molemmat liikkuvat laajalla säteellä ja ovat taitavia löytämään tilaa sieltä, missä sitä on. Jos pelaajien heikkouksia kaivaa, kumpikaan ei ole erityisen hyvä puolustamaan.

Vaihdosta taitoa, nopeutta ja voimaa

On suoranainen rikos jättää loput keskikenttäpelaajat ja laitahyökkääjät tarkemmin esittelemättä. Vaihtoehtoina keskikentälle on sellaisia pelaajia kuin Dries Mertens (Napoli), Mousa Dembele (Tottenham), Radja Nainggolan (Roma), Kevin Mirallas (Everton) ja Nacer Chadli (Roma). Mainitaan kuitenkin, että he kaikki ovat erityislaatuisia pelaajia, jotka pystyvät omalla panoksellaan ratkaisemaan otteluita. Kenet tahansa heistä voidaan laittaa kentälle joukkueen laadun kärsimättä. Juuri nyt Wilmotsin suosiossa tuntuvat olevan hyökkääväksi vaihtoehdoksi nopeajalkainen Mertens sekä puolustavampi, energinen ja kovaa taklaava Nainggolan.

Target, target, Divock

Wilmots suosii taktiikassaan isokokoisia targethyökkääjiä, jotka pystyvät voimalla pärjäämään vahvojen toppareiden keskellä, suojaamaan palloa nopeissa vastaiskuissa ja puskemaan keskityksiä maaliin. Ykkösvalinta hyökkäykseen on 190-senttinen Christian Benteke. Nokkimisjärjestyksessä toisena tulee mitoiltaan ja pelityyliltään samankaltainen Romelu Lukaku, joka ei kuitenkaan ole maajoukkue-esityksillään toistaiseksi häikäissyt.

Syvällä makaavaa puolustusta vastaan maalille nostetaan lisäksi 194-senttinen, erittäin pääpelivoimainen Fellaini, joka toimii näissä tilanteissa lähes toisena target-pelaajana. Hyökkääminen on usein hyvin suoraviivaista. Pallo pelataan laitaan, josta kohdepelaajille keskityksiä tarjoilevat ylös nousseet laitapuolustajat tai laajalla säteellä liikkuvat ylemmän keskikentän velhot De Bruyne ja Hazard. Erikoistilanteissa maalille nousevat lisäksi Vermaelen, Kompany ja Witsel.

Kevin De Bruyne antaa kulman. Maalilla on pääpelivoimaa, pelaajien keskipituus lähes 190 cm. Maalin tekee tällä kertaa Fellaini.

Toinen selkeä vaihtoehto repiä alhaalla makaava puolustus auki ovat keskikenttäpelaajien terävät, tilaa avaavat liikkeet. Hazard, Bruyne, Mertens ja muut nopeajalkaiset Belgian hyökkäävät keskikenttämiehet seuraavat erinomaisesti toistensa liikkeitä. He osaavat tehdä ja käyttää tilaa. Jokainen havainnoi pallollisena peliä hyvin, syöttää monipuolisesti ja viimeistelee tarkasti. Tätä vaihtoehtoa palvelee hyökkääjänä parhaiten hiukan Benteken ja Lukakun kanssa erityyppinen, laajalla liikkuva ja yllätysvalmis Divock Origi.

Näiden lisäksi keskikenttäpelaajat, erityisesti Hazard ja Mertens ovat hyviä haastamaan ja tekevät mielellään teräviä kuljetuksia vastustajan rangaistusalueelle. Ja aivan kuin tämä ei riittäisi pelotteena on De Bruynen erinomainen kaukolaukaus, jota hän innokkaasti viljelee.

Syvältä omalta puolustusalueeltaan Belgia hyökkää tehokkaasti nopeilla vastaiskuilla. Riiston jälkeen pitkä avaus tähdätään joukkueen hyökkääjän jalkaan. Tämänkin vuoksi Wilmots suosii Benteken ja Lukakun kaltaisia isokokoisia target-hyökkääjiä, jotka pystyvät hetken pitämään palloa ja ottamaan muun joukkueen mukaan. Nopeaan hyökkäykseen liittyvät ylemmät keskikenttäpelaajat De Bruyn ja Hazard sekä mahdollisesti Dries Mertens, Radja Nainggolanj tai Kevin Mirallas riippuen siitä, keitä on kentällä. Nopeita avauksia antaa kenttäpelaajien lisäksi maalivahti Thibaut Cortois, jonka heitot ulottuvat tarkasti puoleen kenttään saakka.

Ehkä parhaat pelaajat, mutta ei paras

Belgia hävisi viimeisimmän harjoitusottelunsa Portugalia vastaan vieraissa 2-1. Lopputulokesta ei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Belgian joukkue kärsii tällä hetkellä loukkaantumissumasta. Kahdeksan avauskokoonpanon kenttäpelaajaa on lasaretissa. Odotettavissa kuitenkin on, että pelaajat toipuvat kesän lopputurnaukseen mennessä.

EURO 2016 lopputurnauksessa Belgia tulee silti olemaan kovia maita vastaan ongelmissa. Wilmots ei vaikuta taktiselta nerolta, joka mukautuisi lopputurnauksen tiviiseen pelitahtiin ja muuttuviin vaatimuksiin. Belgia on pitkään yhdessä pelaamisesta huolimatta enemmän kokoelma loistavia yksilöitä kuin yhteen hitsautunut joukkue. Pelaajat ovat erityisesti pallollisena taitavia, mutta eivät yhtä kurinalaisesti puolustavia tai taitavasti organisoituja kuin Euroopan parhaat maat. Liian usein hyökkäävät pelaajat (Hazard, De Bruyne, Benteke ja Fellaini) jäävät pallon yläpuolelle. Kun vielä laitapuolustajat palaavat ajoittain liian hitaasti omalle puoliskolle, jää oma maali hyvästä keskuspuolustuksesta huolimatta liian vähälle vartioinnille. Myös vastahyökkäysten vaaralllisuus on ollut nähtävissä viime vuosien otteluissa ja esimerkiksi Kypros olisi paremmalla viimeistelyllä hyvin voinut upottaa kotikentällään Belgian.

Belgialla saattaa olla Euroopan parhaat pelaajat, mutta se ei ole Euroopan paras joukkue. Kaikesta tähtiloistosta huolimatta Belgiasta puhutaan vain EURO 2016 -lopputurnauksen mahdollisena mustana hevosena.

HJK 2 -IFK Mariehamn 0: käsikirjoituksesta ei poiketa

Energinen HJK vastaan staattinen IFK Mariehamn.

Ottelun aloituskokoonpanot

Uusi Veikkausliigakausi alkaa HJK – IFK Mariehamn ottelulla. HJK on SJK:n ohella sarjan suurin ennakkosuosikki. IFK Mariehamnia on veikkailtu keskikastiin.

Ikinuoren valmentajalupaus Lehkosuon HJK:ssa vaihtuvuus on ollut suurta. Moni uusi pelaaja on suurelle yleisölle jäänyt vielä puheiden tasolle. Nimekkäin kentällinen vaikuttaa paperilla kovatasoiselta. Kolmen keskikenttä Medo, Annan, Tanaka on laadukkain, mitä Suomen sarjoissa on koskaan nähty eikä laitojen Taiwo, Oduamadi, Alho, Jalasto juuri tarvitse keskikentän rinnalla hävetä.

Parhaan kokoonpanon kysymykset liittyvät maalivahtipelaamiseen, keskuspuolustukseen ja hyökkäykseen. Ykkösmaalivahti Dähne on ollut epävarma koko Klubissa pelaamansa ajan. Keskuspuolustuksessa Tatomirovic on kova nimi paperilla, mutta vielä arvoitus kentällä. Rexhepi vietti viime kauden Norjassa loukkaantuneena eikä nykyisestä kunnosta ole täyttä varmuutta. Hyökkäyksessä maaleja odotetaan Kolumbian juniorimaajoukkueen 19-vuotiaalta Alfredo Morelosilta, Intiassa viime kaudella neljä maalia tehneeltä ghanalaiselta Richard Gadzelta tai huippunsa ohittaneelta Mikael Forssellilta.

Monen joukkueen kohdalla julkisuudessa on puhuttu ohuesta materiaalista. HJK:n osalta on keskitytty ihastelemaan nimekkäitä hankintoja ja jätetty lähes täysin huomioimatta, että 26:stä sopimuspelaajasta yksitoista on alle 20-vuotiaita ja kaksi alkaa olla ohittanut vilkkaimmat päivänsä. Pelaajien kierrätys on syytä aloittaa hyvissä ajoin ja nuorten täytyy onnistua. Muuten Eurooppa-liigan karsintojen otteluruuhka uhkaa notkauttaa joukkueelta selkärangan. Viimevuotiseen loukkaantumissumaan joukkueella ei yksinkertaisesti ole varaa.

Joukkueen rakentamisesta näkyy hyvin myös HJK:n ansaintalogiikka. Pelillisen menestymisen lisäksi pyrkimys on kehittää muutaman vuoden aikajänteellä nuoria pelaajia myyntikelpoisiksi ulkomaille. Tavoitteet eivät aina palvele toisiaan ja HJK joutuu kauden aikana tasapainoilemaan pelillisen menestyksen ja nuorten saaman peliajan välillä.

Uusi Veikkausliigakausi, ensimmäinen ottelu, paljon uusia hankintoja, kotikenttä, viime kauden pettymykset ja fanien saaminen joukkueen taakse – syitä siihen, miksi Lehkosuo haluaa tänään ehdottomasti voittaa, on paljon. Joukkue pääsee peliin lähes parhaalla kokoonpanollaan. Ainoastaan Anthony Annan puuttuu. Sanat ”tasapeli” ja ”tappio” on yliviivattu sanakirjasta.

IFK Mariehamnin suurin muutos viime kaudesta tapahtui penkin päässä, kun Suomen toiseksi kuuluisin isävalmentaja Pekka Lyyski jätti valmentajavastuun. Isoja saappaita täyttämään tarvittiin viime vuoden kakkosvalmentaja Peter Lundberg ja kokenut Kari Virtanen. Nähtäväksi jää, miten tandem peliä uudistaa ja tiukan paikan tullen toimii.

Kentällä vaihtuvuus on ollut vähäisempää. Luova ja letkeä Petteri Forsell lähti Puolaan, keskikentän vaisuhko Duarte Tammilehto Lahteen ja ykkösmaalivahti Otso Virtanen Skotlantiin. Forsellin poistumisen on arveltu jättävän ison aukon joukkueen hyökkäykseen, mutta tilanne voi olla jopa viime vuotista parempi. Vaikka paine kasautuu nopean, taitavan ja luovan Diego Assisin harteille, jättää tähtistatuksella pelanneen Forsellin lähtö toisaalta kymppipelaajalle enemmän tilaa hengittää. Myös puolustussuuntaan joukkue toiminee nyt yhtenäisemmin kuin Forsellin aikana. Täydennysmiehenä joukkueeseen saapui kokenut ruotsalaisbosnialainen Gabriel Petrovic, josta odotetaan uutta keskikentän moottoria ja pelillistä johtajaa.

Kokonaisuutena IFK on ollut vakaa, mikä antaa hyvät lähtökohdat kauteen. Toisaalta vaihtuvuus olisi saanut olla suurempaa. Vaarana on mukavoituminen, innottomuus ja kykenemättömyys uudistua. Peruskysymys on, yrittävätkö uudet valmentajat pelata ”Lyyskiä” vai tuovatko peliin oman valmentajanäkemyksensä ja kuinka pitkään seurassa olleet pelaajat taipuvat mahdollisiin uusiin ajatuksiin.

Kauden avajaisiksi törähtänyt vieraottelu nälkäistä ja näytönhaluista HJK:ta vastaan on uudelle valmentajaduolle kova paikka. Vaikka joukkueella ei ole poissaoloja, voitto tuntuu kaukaiselta haaveelta. Pistekin Sonera-stadionilta kelpaisi saarelaisille. Maarianhaminalla ei ole poissaoloja.

Hyökätkää te, me puolustamme

Ottelu alkaa ja HJK istahtaa välittömästi kuljettajan paikalle. IFK peesaa ja jättää pelaamisen suosiolla kotijoukkueelle.

Mariehamn valuu puolustuksessa 4-4-1-1 muodostelmaan. Linjat pelaavat lähekkäin ja sivusuunnassa etäisyydet pidetään tiiviinä. Prässi aloitetaan puolen kentän tuntumasta. HJK saa omalla puolustusalueellaan pääosin pitää palloa rauhassa.

IFK Mariehamnin tiivis 4-4-1-1 puolustusryhmitys on selkeä ottelun alusta saakka.

HJK prässää aktiivisesti ylhäältä. Maarianhaminan vahvuudeksi on arvioitu isokokoisuus ja erikoistilanteet. Kotijoukkue tahtoo pitää pallon vastustajan puolustusalueella ja varmistaa, että vaarallisia erikoistilanteita ei omalle maalille tule. Prässi toimii eikä IFK tahdo päästä pois puolustusalueeltaan. Pelataan yhtä maalia.

Myös HJK:lla on vaikeuksia käynnistää hyökkäyksiä. Pallo liikkuu turhan verkkaisesti eikä nopeita puolenvaihtoja juuri tehdä. Jos pallo saadaan pelattua vastustajan linjojen väliin, jatko on liian hidas. IFK:n kookas ja tiivis puolustus iskee kärkkäästi pallolliseen kiinni. Keskikentän pohjapelaajien Onovon ja Medon liikkuminen ei ole kunnolla synkronoitua. Molemmat putoavat yhtä aikaa alas hakemaan palloa keskuspuolustukselta eikä muutenkaan yhteispeli näytä luontevalta.

Maarianhaminan tekee puolustuksessa hyvin sen, mitä tekee. Linjojen välissä ei ole tilaa. Kotijoukkue alkaa hakea murtautumista syöttämällä pitkiä pystysyöttöjä kahden puolustuslinjan yli tai läpi. Muutamaan yrityksistä liittyy melko näkymättömän Morelosin liike palloa vastaan. Hän pakottaa puolustajan seuraamaan ja avaa tilaa juoksuille. Hyökkäysajatus on hyvä, mutta tilanteet liputetaan paitsioina tai pallo karkaa hyökkääjän ulottumattomiin. Pystysyöttöjä haetaan pystyjuoksuihin, jolloin kokonaisuuden ajoittaminen on erityisen vaikeaa.

Morelos tulee hakemaan palloa alhaalta. Lyyski seuraa. Alhon juoksulle avautuu tila Kojolan ja WIrtasen väliin. Tällaisia tilaa avaavia liikkeitä Morelosilta olisi kaivannut enemmänkin.

Pystysyöttöjen lisäksi HJK hakee murtautumista vasemman laidan kautta. Erityisesti AC Milanista lainalle saapunut Nnamdi Oduamadi haastaa ennakkoluulottomasti ja on vaarallinen läpi koko ottelun.

Vasemman laidan Oduamadin ja Taiwon jalasta putoilee Maarianhaminan boksiin useita keskityksiä. HJK:n piskuinen hyökkäyskalusto ei ole kaikkein otollisin korkeiden pallojen kohde eikä rangaistusalueella ole tarpeeksi pelaajia viimeistelemään tilanteita. Maarianhaminan isokokoinen puolustus purkaa pallot ilman suurempaa vaaraa.

Täysin moitteetonta saarelaisten puolustus ei korkeissa palloissa ole. Ajassa 34.40 Taiwo laittaa vasemmalta korkean keskityksen, jonka 193-senttisen Lyyskin vartioima 177-senttinen Morelos puskee maalin yli. Tilanne liputetaan paitsioksi. Keskitys on hyvä, mutta Maarianhaminan kannalta on silti huolestuttavaa, että joukkueen vahvuudeksi lasketun keskuspuolustuksen vartioimalta alueelta pääsee kentän pisimmän miehen merkkaama hyökkääjä puskemaan täysin vapaasti.

Morelos puskee takatolpalta täysin vapaasti. Ei ole sattumaa, että Tanakan maali syntyy samasta puolustuslinjan välistä.

1-0

Puoliajan alku on sekava. Painopiste siirtyy päädystä toiseen ja IFK pääsee peliin mukaan. Maarianhamina vaihtaa kentälle Orgillin ja Sidin. Hyökkäyksiä ja läheltä piti tilanteita on molemmilla maaleilla.

68′ minuutilla HJK:n Oduamadi kuljettaa jälleen laitaa. IFK puolustaa laitahyökkääjän kahdella pelaajalla. Tilaa syntyy Oduamain taakse ja hän pudottaa pallon vapaana odottavalle Taiwolle. Nigerialaisella on aikaa ja tilaa katsella. Maalin edessä on kolme vastaan kolme tilanne. Morelos seisoo Kojolan ja Lyyskin välissä, Tanaka Lyyskin ja Wirtasen välissä. Alho on taka-alueella vartioimatta.

Kun keskitys lähtee, Morelos ja Tanaka irtoavat keskuspuolustajista, jotka kääntyvät kuin valtamerilaivat. Lyyskin 28 sentin pituusylivoima menettää merkityksensä ja tapahtuu mahdoton: kentän pienin pelaaja puskee pallon maaliin kentän pisimmän pelaajan tontilta.

Taiwon keskitys on juuri lähtenyt. Morelos ja Tanak irtoavat ennen kuin keskuspuolustajat ehtivät kääntää edes päitään. Wirtasella on puolustettavana kolme vastustajaa.

2-0

Morelos on tuntunut koko ottelun olevan vaikeuksissa tiiviin puolustuksen keskellä. Pienehkö pelaaja sopinee paremmin avoimempaan pelitapaan, toisenlaisia joukkueita vastaan. HJK tekee 73′ minuutilla odotetun ja taktisesti perustellun vaihdon. Morelos juoksee kentältä. Tilalle tulee iän myötä harteikkaaksi kohdepelaajaksi kypsynyt Mikael Forssell.

84′ minuutilla pallo vaihtaa muutamaan kertaan peräjälkeen omistajaa ja päätyy HJK:n Alholle, joka napauttaa syötön paitsiolta haiskahtavassa tilanteessa Forssellille. Miklu siirtää pallon vielä Tanakalle, joka viimeistelee päivän toisensa.

HJK kova, IFK Mariehamn pehmeä

Taktiikat noudattivat pitkälti lähtöasetelmia. Maarianhamina puolusti tiiviisti, HJK hyökkäsi.

HJK:n Medo ja Tanaka pelasivat upeat ottelut. Kun täydentämään saadaan vielä Annan, on HJK:lla kasassa keskikenttä, jolla pitäisi pärjätä myös Eurooppa-liigan karsinnoissa. Pelaajien taso riittää, loppu on kiinni Lehkosuon taktisesta älystä. Otuamadi osoitti olevansa nopea ja taitava laitahyökkääjä, jolta on lupa odottaa paljon. Morelos jäi tiiviin puolustuksen varjoon eikä ainakaan vielä vakuuttanut. Erityisesti Morelosin palloton liikkuminen, verrattuna vaikka Tanakaan, oli vaisua. Pallotaitava, mutta raskastekoinen Taiwo ei ole ruumiinrakenteeltaan tyypillinen laitapuolustaja ja saattaa olla kovissa peleissä ongelmissa vikkelien laitahyökkääjien kanssa.

Jo viime vuonna yhdessä pelannutta toppariparia Lyyski-Kojola on pidetty yhtenä Maarianhaminan vankkumattomista tukipilareista. Tanakan puskumaali puisteli illuusiosta pölyt. Keskuspuolustus oli epävarma ja erityisesti Lyyskin pelaaminen oli innotonta. Keskikentällä Petrovic ei paljastunut sellaiseksi sateentekijäksi, jota hänestä odotetaan. Assis jäi pahasti vastustajan jalkoihin. Kokonaisuutena IFK vaikutti värittömältä ja vaisulta. Toki vastus oli tänään kovin mahdollinen ja heikko esitys monelta osin myös HJK:n hyvyyttä, mutta ellei pelaaminen tuosta parane, kovin korkealla Maarianhamina ei tule sarjassa olemaan.