Belgia: Wilmotsin tähtitarha

Millainen maajoukkue on Belgia, FIFA-rankingin kakkonen, kokoonpano täynnä toinen toistaan ylistetympiä lahjakkuuksia, EURO 2016 karsintalohkonsa voittaja, viime MM-kisojen alisuorittaja ja Suomen seuraava maaotteluvastustaja?

Päävalmentajaksi lyhyellä oppimäärällä

Tsemppivalmentaja Wilmots on käärinyt hihat.

47-vuotiaan Marc Wilmotsin ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkään maan päävalmentaja. Wilmots aloitti valmentajauransa kolmen kuukauden väliaikaisella pestillä Schalkessa vuonna 2003. Vuosi myöhemmin, kesäkuussa 2004 Wilmots pääsi päävalmentajaksi Belgian pääsarjan Sint-Truideniin vain saadakseen potkut kahdeksan kuukautta myöhemin. Voittoprosentti seuravalmentajana oli 21,4.

Vuonna 2009 Belgian maajoukkue rämpi pohjamudissa. Sukellusta oli jatkunut vuodesta 2002 ja maan FIFA-ranking oli 68. Loppuvuodesta 2009 pelastajaksi palkattiin hollantilainen Dick Advocaat, joka nimesi Wilmotsin apuvalmentajakseen. 2010 Advocaatia seurasi Georges Leekens. Wilmots jatkoi apuvalmentajana. Belgia jäi EURO 2012 karsintalohkossa Saksan ja Turkin taakse ja karsiutui lopputurnauksesta. Leekens sai potkut ja Wilmots, tuo Belgian Markku Kanerva, sai paikan alle vuoden seuravalmennus- ja muutaman vuoden apuvalmennuskokemuksellaan. Alunperin pestin piti olla vain tilapäinen, mutta sopimus vakinaistettiin muutaman ottelun jälkeen.

Wilmots sai nuoren ja lahjakkaan joukkueen voittamaan. Hänen alaisuudessaan Belgia eteni 2014 Brasilian MM-kisoihin ilman ainoatakaan tappiota. Myös kisoissa maa selvitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Joukkue ei silti missään vaiheessa esiintynyt kentällä erityisen vakuuttavasti ja lopputurnaus päättyikin ennenaikaisesti neljännesvälierissä 0-1 tappioon Argentiinalle.

EURO 2016 karsinnoista Belgia eteni jatkoon lohkovoittajana ja vuonna 2015 Wilmots palkittiinkin FIFA:n vuoden valmentajana.

FIFA rankingin ykköstilasta, menestyksestä ja positiivisista arvioista huolimatta Wilmots on kerännyt kannattajilta kritiikkiä. Hänellä on käytössään kaikkien aikojen joukkue, josta kaikista tähdistä huolimatta puuttuu loistokkuus. Belgian pelistä puuttuu indetiteetti, tunnistettavuus. Argentiina-tappio hiertää ja lähihistoria on täynnä nihkeitä yhden maalin voittoja ja tasapelejä heikohkoja maita vastaan. Pelaaminen on tehotonta. Vaikka Wilmots on voittanut paljon pelejä, ei hän ole koskaan tiukan paikan tullen osoittanut erityistä taktista kyvykkyyttä. Joukkue ei ole koskaan kasvanut edes osiensa summaksi, saati enemmäksi. Tylysti pelkistettynä kritiikki tarkoittaa, että Belgia ei voita Wilmotsin ansiosta vaan hänestä huolimatta.

EURO 2016 lopputurnaus kesällä on Wilmotsin paikka näyttää. Hän on sanonut lopettavansa Belgian peräsimessä kisojen jälkeen. Jos menestystä ei tule, Wilmots jää historiaan valmentajana, joka pilasi Belgian kultaisen sukupolven mahdollisuudet turnausmenestykseen.

Tähdet, tähdet

Belgian joukkueen runko on pysynyt hyvin yhdessä Brasilian MM-kisoista saakka ja monet pelaajat tuntevat toisensa jo junioriajoista lähtien. Ihanneavaus vilisee tähtistatuksella varustettuja lahjakkuuksia.

Belgian ihannekokoonpano. Fellainille vaihtoehtona on esimerkiksi Dries Mertens, jolloin De Bruyne pelaa keskellä.

Yksi aikansa parhaita

Belgian ehdoton ykkösmaalivahti on Chelsean Thibaut Cortois. Sanomattakin on selvää, että senttiä vaille kaksimetrinen veskari on ulottuva ja hyvä torjuja. Reaktiotorjuntojen lisäksi hän hakee korkeat keskityspallot luotettavasti myös maalivahdin alueen ulkopuolelta ja avaa peliä pitkillä tarkoilla heitoilla. Ainoana heikkoutena pidetään Cortoisn jalalla pelaamista, joka sekin on tasoa ”hyvä” tason ”loistava” sijaan. Jos Cortois syystä tai toisesta on poissa, on tilalle laittaa vaikkapa Liverpoolin ykkösveskari Simon Mignolet.

Neljän topparin linja

Belgia pelaa neljän puolustuslinjalla. Ykkösrivi Wilmotsin kirjoissa on Jan Verthongen, Thomas Vermaelen, Vincent Kompany ja Toby Aldeweireld.

Oikea keskuspuolustaja ja joukkueen kapteeni Kompany on vahva pääpelaaja, hyvä avaamaan peliä ja erinomainen taklaamaan. Hän on myös fyysinen, nopea ja teknisesti taitava. Häntä ei syyttä pidetä yhtenä maailman parhaista keskuspuolustajista. Kompany valittiin Valioliigan vuoden 2012 kauden pelaajaksi ja hänet on nimetty vuosi toisensa jälkeen vuoden joukkueeseen. Viimeinen kausi tosin ei ollut aivan parasta Kompanya.

Toisena keskuspuolustajana on yleensä vasenjalkainen Vermaelen, jonka nykyinen seura on FC Barcelona. Vermaelen on toiminut kapteenina sekä Belgian että entisen seuransa Arsenalin paidassa. Häntä pidetään mm.erinoimasena pääpelaajana ja hyvänä ohjaamaan peliä. Kaikesta huolimatta Vermaelen ei yllä topparina Kompanyn tasolle. Vermaelenin viimeiset vuodet ovat lisäksi olleet lukuisten loukkaantumisten rikkomia eikä Barcelonan tapa pelata erittäin vakiintuneella kokoonpanolla ole ollut hänelle eduksi. Hän voi pelata keskuspuolustuksen lisäksi myös vasenta laitapuolustajaa.

Belgialta puuttuvat luontaiset, modernin laitapuolustajan pienet, pallotaitavat ja vikkelät arkkityypit. Laitapuolustajina pelaavat Aldeweireld ja Verthongen ovat molemmat koulutukseltaan ja seurajoukkueiden pelipaikoiltaan keskuspuolustajia, ja vaikka kumpikin on vuosien myötä parantanut esityksiään laidassa, on kummallakin sijoittumisen kanssa ajoittain vaikeuksia. Yksi vastaan yksi tilanteissa heiltä puuttuvat laitapuolustajille tyypilliset ketteryysominaisuudet ja kumpikin on ongelmissa nopeita ja teknisiä pelaajia vastaan.

Huolimatta varsinaisten laitapuolustajien puutteesta Wilmots pyrkii peluuttamaan modernin ajan jalkapalloa, jossa pakit nousevat agressiivisesti hyökkäyksiin mukaan. Tämä tuo hyökkäyksiin lisää miehitystä, mutta kummankaan laitapuolustajan keskitykset, syötöt tai pelikäsitys eivät ole samaa tasoa kuin Belgian keskikenttäpelaajien. Kumpikaan ei myöskään juuri ohita pelaajia sen paremmin nopeudellaan kuin tekniikallakaan. On ehkä väärin sanoa, että laitapuolustajat olisivat Belgian heikkous, mutta Wilmotsin tapa nostaa topparin ominaisuuksilla varustetut laitapuolustajat ylös hyökkäyksiin avaa tilaa nopeille vastaiskuille, varsinkin kun hyökkäyksistä palaaminen on pakeilla usein hitaampaa kuin pelityyliin kuuluisi.

Suuri huutomerkki, suurempi hiljainen

Marouane Fellaini on huutomerkki kentällä. Hän on jokaisen tunnistama ikoninen pörröpää, joka väistää tavanomaisia määrittelyjä, ansaitsee oman mainintansa ja paikkansa kentällä. Fellaini on hakenut maailman kentillä rooliaan. Hän on pelannut keskikentän pohjapelaajaa, kymppipaikkaa, box-to-box keskikenttäpelaajaa, hyökkääjää sekä eräänlaista keskikentän target-pelaajaa. Evertonissa pelatessaan Fellaini kehittyi kansainvälisen tason pelaajaksi ja onnistui sekä keskikentän pohjalla että kymppipaikalla. Manchester Unitedissa Fellaini joutui sekä fanien että Moyesin epäsuosioon ja pudotettiin penkkiveikoksi. Ensimmäisenä Manchesterin vuonnaan Daily Telegraph valitsi Fellainin kymmenen Valioliigan epäonnistuneimman hankinnan joukkoon. Myös Louis van Gaalilla on ollut vaikeaa sijoittaa Fellainia kentälle ja pelaajan pelipaikka onkin vaihdellut vaihtopenkin, keskikentän ja hyökkäyksen erilaisissa rooleissa.

Wilmots tuntuu luottavan Fellainiin ja on julkisesti kritisoinut van Gaalin tapaa peluuttaa Fellainia. Wilmots näkee Fellainin parhaimmillaan box-to-box keskikenttäpelaajana. Fellaini on itse sanonut pelaavansa kaikkein mieluimmin keskikentän pohjalla. Paikka ei ole Fellainille täysin ongelmaton. Fellaini on liikkeissään jo kokonsakin ansiosta hiukan hidas ja kankea, minkä vuoksi hänellä on vaara jäädä keskikentän nopeassa pallonsiirtelyssä jälkeen. Syöttäminen ei ole pelipaikan vaatimusten tasolla. Sijoittumisessa ja yhteistyössä muun keskikentän kanssa Fellainilla on ollut ajoittain hankaluuksia. Liian usein myös Fellainin palaaminen puolustukseen on innotonta. Fellainin kannalta hankalaksi tilanteen tekee lisäksi se, että keskikentälle on Belgian maajoukkueessa ylitarjontaa huippupelaajista. Alemman keskikentän roolissa selvästi Fellainia paremmin pärjää vaikkapa AS Roman Radja Nainggolan.

Hyödyllisimmillään 194-senttinen Fellaini tuntuisi kaikesta huolimatta olevan keskikentän hyökkäävässä roolissa, erityisesti luomassa pääpeliuhkaa ja kaaosta vastustajan maalille syvälle valunutta puolustusta vastaan. Tästä kertoo jo sekin, että Fellaini oli EURO 2016 karsinnoissa Belgian paras maalintekijä.

Fellaini on ehkä Belgian tunnistettavin pelaaja, mutta Wilmotsin ensimmäinen valinta keskikentälle on pohjapelaaja Axel Witsel, joukkueen suuri hiljainen. Witsel pelaa Venäjän sarjaa Pietarin Zenithissä. Maineikkaiden suurseurojen profiilipelaajien joukossa seurastatus tuntuu vaatimattomalta. Älkää antako sen hämätä. Witsel on joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän on näkymätön työmyyrä, joka ei lähes koskaan menetä palloa ja jolla on suuri merkitys hyökkäysten käynnistämisessä, ylemmän keskikentän tukemisessa ja pelin rytmittämisessä. Hän on se tasapainottava pelaaja, joka paikkaa puolustuslinjan aukkoja ja jonka ansiosta hyökkäysorientoitunut joukkue ei hajoa liitoksistaan. Myös Witsel on alunperin hyökkäävä keskikenttäpelaaja, mutta on erittäin monipuolinen ja sopeutunut pohjapelaajan rooliin loistavasti. Witselin arvioidaan siirtyvän kauden jälkeen Italiaan.

Hyökkäävän keskikentän magiaa

Ylemmälle keskikentälle Wilmots piirtää ensimmäisenä Eden Hazardin ja Kevin De Bruynen.

Hazard pelaa hyökkäävää keskikenttää tai (4-3-3) laitahyökkääjää. Pelityyliltään, jopa taidoiltaan, häntä on verrattu Messiin. Hazard on kaksijalkainen, nopea, ketterä ja teknisesti erittäin taitava. Hän haastaa yksi vastaan yksi tilanteissa mielellään, tekee vaarallisia tempokuljetuksia, havainnoi kenttää erinomaisesti ja kliinisen viimeistelyn lisäksi jakaa nipuittain loistavia syöttöjä. Hazardia pidetään yhtenä maailman parhaista jalkapalloilijoista ja hänet on valittu kaudella 2014-2015 sekä pelaajien että toimittajien äänestyksessä vuoden Valioliigapelaaajaksi. Maajoukkueessa Hazard ei ole syystä tai toisesta koskaan yltänyt aivan samanlaiseen loistoon kuin seurajoukkueessaan.

De Bruyne käyttää painavaa kaukolaukaustaan mielellään.

Toinen Wilmotsin vakiokasvo, Kevin De Bruyne ei paljoa Hazardista jää, jos ollenkaan. De Bruynea pidetään yhtenä tämän ajan parhaista pelintekijöistä. Hazardin tavoin de Bruyne on kaksijalkainen ja voi pelata keskustan sijaan myös laidoilla. Hänellä on loistava pelisilmä, hyvä syöttövalikoima sekä upeat laukaukset, joita hän myös kärkkäästi käyttää. Jos Hazard palkittiin Englannissa vuoden pelaajana, saman palkinnon sai Saksassa de Bruyne sekä pelaajilta että toimittajilta. Palkintokauden jälkeen De Breuyne ostettiin Manchester Cityyn huimalla 55 miljoonalla punnalla. De Bruyne on viime aikaisissa otteluissa ollut Belgialle jopa Hazardiakin tärkeämpi pelaaja.

Kumpikaan pelaajista on harvoin puhdas laitahyökkääjä tai puhdas keskustan kymppipaikan pelaaja. Molemmat liikkuvat laajalla säteellä ja ovat taitavia löytämään tilaa sieltä, missä sitä on. Jos pelaajien heikkouksia kaivaa, kumpikaan ei ole erityisen hyvä puolustamaan.

Vaihdosta taitoa, nopeutta ja voimaa

On suoranainen rikos jättää loput keskikenttäpelaajat ja laitahyökkääjät tarkemmin esittelemättä. Vaihtoehtoina keskikentälle on sellaisia pelaajia kuin Dries Mertens (Napoli), Mousa Dembele (Tottenham), Radja Nainggolan (Roma), Kevin Mirallas (Everton) ja Nacer Chadli (Roma). Mainitaan kuitenkin, että he kaikki ovat erityislaatuisia pelaajia, jotka pystyvät omalla panoksellaan ratkaisemaan otteluita. Kenet tahansa heistä voidaan laittaa kentälle joukkueen laadun kärsimättä. Juuri nyt Wilmotsin suosiossa tuntuvat olevan hyökkääväksi vaihtoehdoksi nopeajalkainen Mertens sekä puolustavampi, energinen ja kovaa taklaava Nainggolan.

Target, target, Divock

Wilmots suosii taktiikassaan isokokoisia targethyökkääjiä, jotka pystyvät voimalla pärjäämään vahvojen toppareiden keskellä, suojaamaan palloa nopeissa vastaiskuissa ja puskemaan keskityksiä maaliin. Ykkösvalinta hyökkäykseen on 190-senttinen Christian Benteke. Nokkimisjärjestyksessä toisena tulee mitoiltaan ja pelityyliltään samankaltainen Romelu Lukaku, joka ei kuitenkaan ole maajoukkue-esityksillään toistaiseksi häikäissyt.

Syvällä makaavaa puolustusta vastaan maalille nostetaan lisäksi 194-senttinen, erittäin pääpelivoimainen Fellaini, joka toimii näissä tilanteissa lähes toisena target-pelaajana. Hyökkääminen on usein hyvin suoraviivaista. Pallo pelataan laitaan, josta kohdepelaajille keskityksiä tarjoilevat ylös nousseet laitapuolustajat tai laajalla säteellä liikkuvat ylemmän keskikentän velhot De Bruyne ja Hazard. Erikoistilanteissa maalille nousevat lisäksi Vermaelen, Kompany ja Witsel.

Kevin De Bruyne antaa kulman. Maalilla on pääpelivoimaa, pelaajien keskipituus lähes 190 cm. Maalin tekee tällä kertaa Fellaini.

Toinen selkeä vaihtoehto repiä alhaalla makaava puolustus auki ovat keskikenttäpelaajien terävät, tilaa avaavat liikkeet. Hazard, Bruyne, Mertens ja muut nopeajalkaiset Belgian hyökkäävät keskikenttämiehet seuraavat erinomaisesti toistensa liikkeitä. He osaavat tehdä ja käyttää tilaa. Jokainen havainnoi pallollisena peliä hyvin, syöttää monipuolisesti ja viimeistelee tarkasti. Tätä vaihtoehtoa palvelee hyökkääjänä parhaiten hiukan Benteken ja Lukakun kanssa erityyppinen, laajalla liikkuva ja yllätysvalmis Divock Origi.

Näiden lisäksi keskikenttäpelaajat, erityisesti Hazard ja Mertens ovat hyviä haastamaan ja tekevät mielellään teräviä kuljetuksia vastustajan rangaistusalueelle. Ja aivan kuin tämä ei riittäisi pelotteena on De Bruynen erinomainen kaukolaukaus, jota hän innokkaasti viljelee.

Syvältä omalta puolustusalueeltaan Belgia hyökkää tehokkaasti nopeilla vastaiskuilla. Riiston jälkeen pitkä avaus tähdätään joukkueen hyökkääjän jalkaan. Tämänkin vuoksi Wilmots suosii Benteken ja Lukakun kaltaisia isokokoisia target-hyökkääjiä, jotka pystyvät hetken pitämään palloa ja ottamaan muun joukkueen mukaan. Nopeaan hyökkäykseen liittyvät ylemmät keskikenttäpelaajat De Bruyn ja Hazard sekä mahdollisesti Dries Mertens, Radja Nainggolanj tai Kevin Mirallas riippuen siitä, keitä on kentällä. Nopeita avauksia antaa kenttäpelaajien lisäksi maalivahti Thibaut Cortois, jonka heitot ulottuvat tarkasti puoleen kenttään saakka.

Ehkä parhaat pelaajat, mutta ei paras

Belgia hävisi viimeisimmän harjoitusottelunsa Portugalia vastaan vieraissa 2-1. Lopputulokesta ei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Belgian joukkue kärsii tällä hetkellä loukkaantumissumasta. Kahdeksan avauskokoonpanon kenttäpelaajaa on lasaretissa. Odotettavissa kuitenkin on, että pelaajat toipuvat kesän lopputurnaukseen mennessä.

EURO 2016 lopputurnauksessa Belgia tulee silti olemaan kovia maita vastaan ongelmissa. Wilmots ei vaikuta taktiselta nerolta, joka mukautuisi lopputurnauksen tiviiseen pelitahtiin ja muuttuviin vaatimuksiin. Belgia on pitkään yhdessä pelaamisesta huolimatta enemmän kokoelma loistavia yksilöitä kuin yhteen hitsautunut joukkue. Pelaajat ovat erityisesti pallollisena taitavia, mutta eivät yhtä kurinalaisesti puolustavia tai taitavasti organisoituja kuin Euroopan parhaat maat. Liian usein hyökkäävät pelaajat (Hazard, De Bruyne, Benteke ja Fellaini) jäävät pallon yläpuolelle. Kun vielä laitapuolustajat palaavat ajoittain liian hitaasti omalle puoliskolle, jää oma maali hyvästä keskuspuolustuksesta huolimatta liian vähälle vartioinnille. Myös vastahyökkäysten vaaralllisuus on ollut nähtävissä viime vuosien otteluissa ja esimerkiksi Kypros olisi paremmalla viimeistelyllä hyvin voinut upottaa kotikentällään Belgian.

Belgialla saattaa olla Euroopan parhaat pelaajat, mutta se ei ole Euroopan paras joukkue. Kaikesta tähtiloistosta huolimatta Belgiasta puhutaan vain EURO 2016 -lopputurnauksen mahdollisena mustana hevosena.